Paljon ollaan kuljettu ja koettu vuoden aikana, niin metsissä lenkkeillen kuin näyttelyissä reissaten. Jokaisesta retkestä jää paljon muisteltavaa tulevaisuuteen, kiitos kaikille ystäville jotka ovat mukana kulkeneet.
NÄYTTELYVUOSI 2018
Vuosi korkattiin siis Kajaanista KV-näyttelystä, jossa Narri avasi näyttelyuransa pentuluokasta ja sijoittui hienosti ROP-pennuksi monen hienon pennun joukosta. Takku oli lähtenyt matkaan tueksi ja turvaksi ja nappasi valioluokan voiton ja sijoittui lopulta sijalle PN3. Tuomarina Kajaanissa oli Åke Cronander Ruosista. ROP näyttelyssä oli Likka (Nettl Greit Prime Rose Mihan’s) ja veljensä Petja (Nettl Greit Parsival Mihans) oli VSP.
Seuraavaksi Narri lähti näyttelyreissulle ilman Takkua ja nappasi mukaan mustan hurmuripoika Topin. Kajaani oli paikka edelleen ja nyt siellä oli ryhmänäyttely jossa snautserit arvosteli Jari Laakso. Narri oli jun ERI1, SA jäi saamatta kaposen rinnan vuoksi. Matkakumppani Topi oli ROP ja valioitui saamallaan sertillä, hienoa! Täällä p&s snautserit voitti Veerun Almira Princess, joka oli ainut SA:n saanut p&s.
Vaasa KV oli sitten huhtikuussa ja siellä tuomarina Valentinas Stiklius Liettuasta. Meidän tytöt eivät oikein olleet tuomarin makuun, Narri oli junnuluokassa ERI4 ja Takku valioluokan ERI4, kummallekkaan ei SA:ta herunut. Rotunsa parhaaksi valittiin veteraaniuros Seladys King Stone ja Mihan Mittumaari oli VSP.
Oulun toukokuiseen iloisen koiran NORD-näyttelyyn lähdimme Narrin kanssa kahdestaan, tuomarina siellä Hannele Jokisilta. Narrille jun ERI2 kauttaaltaan kesken kehityksen olevana kakarana. ROP oli myöskin junioriluokassa kilpaillut Likka (Nettl Greit Prime Rose Mihan’s)
Siitä viikon päästä oli Oulaisissa ryhmänäyttely johon molemmat tytöt lähti, koska tuomarina oli FinnSieger-tuomari Hilkka Salohalla, snautserien kasvattajatuomari. Narri oli viikossa kehittynyt kummasti ja nappasi hienosti junnuluokasta narttujen voiton saaden ensimmäisen sertinsä. Takku sijoittui hieman tuhdissa kunnossa kauttaaltaan raskaana valioluokan toiseksi, erillä kuitenkin. Rotunsa parhaaksi leivottiin lopuksi upea Petja-poika (Nettl Greit Parsival Mihans) ja Narri siis VSP.
Viikon päästä Oulaisista oli herkullisesti taas tarjolla kakkosille ryhmänäyttely FinnSg-tuomarilla, aika hienoa. Näyttely oli Iissä ja tuomariksi oli Hollannista tullut arvostettu grand old lady Ilona Onstenk-Schenk. Narri voitti junioriluokan ja sijoittui lopulta narttujen kolmoseksi vara-sertillä. Harmi kun junioriluokasta ei näitä FinnSg-kiinnityksiä jaeta, Narrilla olisi kaikki kolme jo tämän kesän jäljiltä kasassa. Takku nappasi kuitenkin FinnSg-pisteen ollen valioiden ykkönen ja lopulta PN2. Voiton vei Arctic Idols Come Together ja VSP oli Vippi (Mihan Mittumaari).
Kuvat Takusta ja Narrista on ottanut Josefiina Niska.
Rovaniemen Nord-näyttelyssä poikettiin matkalla Norjaan. Eipä kyllä meille mitään jäänyt käteen tästä näyttelystä, Takku nappasi EH:n, eikä siinä oikein mitään hyvää tuntunut olevan. Narri sai sileän ERIn, lähinnä kai todella ahtaiden takaliikkeiden vuoksi (tämä eritoten kyllä herättää vähän hilpeyttä). ROP oli Gabriel Artax’s Angel ja tuomari Per Lundström Ruotsista.
Tromssassa käytiin kansainvälisessä näyttelyssä kaamean myrskyn jälkimainingeissa. Onneksi meidän näyttelypäivänä oli ihan kohtuullinen sää, vaikka edellisenä päivänä näyttelyä oli jouduttu siirtämään vasta illalla alkavaksi ja myrsky oli riepotellut taivaan tuuliin lukemattomat määrät näyttelytelttoja muunmuassa. Tuomariksi Tromssaan oli saatu Oystein Eikeseth Norjasta. Takku oli PN2 saaden vara-cacibin ja vara-sertin ja Narri oli PN3. Narrin veli Legenda oli myös näyttelyssä ja oli PU3. Voiton vein Mihan Mittumaari ja VSP oli Mihan Ärjyy Äimän Käkenä, joka valioitui hienosti Norjan valioksi. Mihan kasvattajaluokka oli Rop-kasvattaja.
Norjan matkailun jälkeen lähdettiin vaihteeksi etelä-suomeen, matkaa kertyi sinnekin aika monta sataa kilometriä, joten auton mittariin tulee kilometrejä oikein urakalla. Snautserien erikoisnäyttely järjestettiin tänä vuonna Hattulassa, Lepaan kartanon mailla. Taisi olla ennätysmäärä osallistujia tänä vuonna ainakin ilmoitettuna, 90 p&s snautseria lopulta kehässä esitettiin. Lisäksi oli vielä 22 mustaa snautseria, joten partasuita liikkui kartanon mailla aika lailla. Narri teki meille jättiyllätyksen ja nappasi suuresta junioriluokasta voiton SA:lla. Tämä oli kyllä jotakin niin hienoa että sen tulen muistamaan kyllä ikuisesti. Lopputohinoissakin Narri vielä loisti suuresta paras narttu-luokasta ja nousi lopulta kolmanneksi! Lisäksi Narrille serti ja lopulta VSP-juniori-rusetti myöskin. Takku sai valioluokasta ERIn ja nostettiin vielä ensimmäisten kilpailuluokan jatkoon päässeiden joukkoon mutta jäi kuitenkin sijoittumatta. ROP tässä erkkarissa oli viime vuoden tapaan Bonzen Cecilia ja VSP Seladys King Stone. Narrin isä Möllerhaus Xmas Xplorer oli PU2 ja Takun emä ja Narrin emänemä Mihan Värisuora PN4 ja VSP-veteraani. Mihan kasvattajaluokka oli toinen KP:llä Bonzeneiden viedessä voiton ja Mihan Värisuoran jälkeläisryhmä oli BIS2. Birgitt Bischoff Saksasta arvosteli molempien värien nartut ja Stefanie Freitag myöskin Saksasta urokset.
Seuraavana oli vuorossa Oulun Kv-näyttely, johon lähdettiin taas Narrin kanssa ilman Takkua. Tuomarina oli Marianne Holm, FinnSg-tuomari ja kasvattajatuomari taasen, mutta Takku on kyseisellä tuomarilla jo pari kertaa käynyt niin ei sen vuoksi nyt sitten enää lähetenyt. Narri järjesti vähän jännityksen hetkiä, kun yhtäkkiä kesken paras narttu-kehän alkoi ontumaan. Onneksi tuomari oli tilanteen tasalla, yhdessä kaiveltiin tassun pohjat puhtaaksi ja jatkettiin juoksua. En tiiä mikä ontumisen aiheutti, oliko tassussa kivi joka lähti pois vai osuttiinko juostessa johonkin monttuun kaviouralla, mutta se loppui yhtäkkiä kuin alkoikin. Narri siis juoksi itsensä narttujen ykköseksi sertin kera. Tuomari sanoi minulle kun vein koiran junnuluokassa kehään että kiitos kun toit tämän koiran tänään, yksistään jo tämän vuoksi kannatti lentää tänne arvostelemaan. Tuomari tykästyi eritoten Narrin hienoon tummaan maskiin, jalkoihin asti karkeaan karvaan ja hienoon päähän. Nämä asiat kyllä itsekin koirassa allekirjoitan. Rotunsa parhaaksi valittiin Delonnix Cormick ja Narri siis VSP.
Ylivieskan KV näyttelyssä käytiin sateisessa ja tuulisessa säässä. Juuri kun valioluokan narttujen kilpailuluokkaa käytiin avasi taivas hanansa äärimilleen ja vettä tuli niskaan niin kuin saavista kaataen. Eihän siinä mitään, näitäkin kelejä joskus näyttelypäivälle sattuu. Narri oli junnuluokan ERI2 ja Takku valioluokan ERI ilman sijoitusta. Tuomarina täällä Igor Selimovic. Rop oli Mihan Mittumaari joka valioitui tässä näyttelyssä ja VSP Doctor’s Order Mad Max.
Kesäloman lopuksi pakattiin vielä kaksi akkaa ja kolme koiraa autoon ja ajaa päräytettiin Fauskeen, pohjois-norjaan. Hyvin me kaksi lähes kielitaidotonta akkaa reissusta selvittiin vaikka täytyy kyllä sanoa että reissuun lähtö vähän vastusti. Takku oli niin valeraskaana että käytin sen jopa jo eläinlääkärissä arvoissa onko kehittämässä kohtutulehdusta, ei ollu, oli vain niin kovat valeraskausoireet. Narri juoksi pihalla niin kovassa vauhdissa itsensä kylelleen kumoon että sai katkaistua verisuonen kyljestä ja siihen kehittyi hetkessä nyrkin kokoinen hematooma. No, sekin siitä suli itsekseen että näyttelyssä sitä ei juurikaan enää edes huomannut, jos ei tiennyt katsoa. Topin maha taas ärsyyntyi jostakin ja se oli hetkenaikaa niin huonolla syömisellä että laihtui vaikka ei olisi niin kärsinytkään. Senkin matkaan ottamista mietittiin ihan viime metreille asti. No, kaikki kolme kuitenkin autoon pakattiin kun ei kellään mitään oikeaa hätää näyttänyt olevan ja varsinkaan ei mitään muihin tarttuvaa. Fauskessa oli ensin KV näyttely jossa snautsereilla tuomarina Miklos Levente Unkarista. Tuomari ei oikein tykännyt täysin yhdestäkään p&s snautserista joten kaikki jäivät ilman SA:ta eikä Rop:ia siis valittu. Aika yllättävää sinänsä, sillä matkassa oli useampi koira suomesta sekä Norjalaisia valiokoiria. Narrille siis sileä ERI1 ja Takulle valioluokan EH3. Päivän pelasti onneksi Topi, jolle tuomari SA:n antoi ja sitä myöten Topille siis norjan serti ja ROP. Tuire Okkola Suomesta nosti iltapäivällä Topin vielä RYP 3:seksi joten hieno päivä Topilla.
Seuraavana päivänä taas uudella innolla kehään, vuorossa snautserien, pinsereitten ja bouvierien erikoisnäyttely. Tuomarina snautsereilla toimi vanha herrasmies Ruotsista, Nils Molin. Muistan jo aikanani melkein kolmekymmentä vuotta sitten esittäneeni koiria Nilsin kehässä (rotikoita ja snautsereita) joten aika hauska oli näin vuosikymmenten jälkeen hänen kehäänsä mennä. Narri oli vuorossa meidän sakista ensimmäisenä ja kun menin sen kanssa kehään, tuomari kysyi minulta: oletko suomesta? En oikein tiennyt mitä siihen tohtii vastata, joten olin hiljaa. Tuomari tivaa uudestaan että no, oletko? Minä sitten vaikeana nyökkään vastaukseksi. Silloin tuomari sanoo minulle selvällä suomen kielellä: kerran ympäri, kiitos ja sitten edestakaisin. Ei ollut turhaan herra suomessa arvostelureissuja aikanaan tehnyt 😉 Narri siis junioriluokan ykkönen SA:lla. Takku valioluokassa kehään ja ERI Takullekin. Valioluokan kilpailuluokassa koettiin vähän jännitystä kun tuomari käytti kerran keulilla Norjalaista narttua mutta vaihtoi onneksi Takun uudelleen keulille muutaman juoksukierroksen jälkeen. Takku siis voitti nartut, sai sertin ja valioitui tällä Norjaan ja Pohjoismaihin. Mihan Nocturno oli PN3 ja sai vara-sertin, Mihan Onnenkantamoinen PN4, eli Mihalaisia paras narttu-luokassa neljä koiraa. Narri jäi kakarana sijoittumatta, mutta oli näyttelyn päätteeksi BIS-juniori 3. Topi oli tänäkin päivänä ROP ja sijoittui loppukahinoissa uskomattomasti BIS2:seksi!!! Olihan siinä meillä vähän iloitsemisen aihetta kotimatkaksi, johon rynnättiin suoraan BIS-kehistä. Kauheassa rankkasateessa sitten ajeltiin Pohjois-Norjan ja Pohjois-Ruotsin läpi takaisin kotisuomeen kahta Norja valiota rikkaampana.
Tältä reissulta meidän piti jäädä pitkälle näyttelytauolle ja taukoa me toki vähän pidettiinkin. Takulta nypittiin jalkakarvoja aika reilusti alas ja muutenkin me vähän lomailtiin näistä reissu ja näyttelyhommista. Jostain ihmeen mielijohteesta kuitenkin päätin ilmoittaa vielä tytöt vuoden viimeiseen koitokseen Messariin, ihan siitä syystä että en ole Messarissa neljään vuoteen käynyt.
Launtaina oli siis Helsingin Voittaja-näyttely joka oli samalla NORD-näyttely. Tuomariksi oli saapunut Peter Schön (von Achterplätzchen kennel) Saksasta. Narri sai elämänsä ensimmäisen EH:n lähinnä kai pituutensa vuoksi. Takku sai sileän ERIN eikä sijoittunut kilpailuluokassa. Mihalaisten lippua piti korkealla Mihan Mittumaari sijoittuen PN4:seksi ja kääpiöissä Yrtti (Mihan Mini-Yrtti) pesi koko porukan ollen ROP.
Sunnuntaina oli Voittaja-näyttely joka oli KV. Tuomarina tänä päivänä toimi Viva Maria Soleckyj Szpunar Puolasta. Vaikka tuomari kovasti tykkäsikin meidän koirista täytyy sanoa että olihan perin juurin erikoinen ja kummallinen tuomari. Siinä sai kokeneetkin esittäjät sellaista läksytystä koiran esittämisestä, remmin oikein kädessä pitämisestä, käsien paikasta juostessa vartalon vieressä, makupalojen antamisesta ym.ym. Minäkin olin kehässä niin paskajäykkänä kun en tiennyt mihin uskaltaa koiransa kanssa mennä ja miten remmistä kiinni pitää että koira sai kyllä pyöriä narun nokassa miten halusi. Tuomari ei yhtikäskään tykännyt että koiria juoksutettiin kireällä remmillä, meillä onneksi koirat juoksee mieluummin vapaasti joten tämä ei ollut meille niin kaamea juttu. Tuomari siirteli kilpailuluokissa ihmisiä ja koiria kuin palapelipalikoita pitkin kehää, eikä oikein kukaan tiennyt oliko niin sanotusti jatkossa vaiko eikö. Enkä minä itseasiassa laatuarvostelun jälkeen edes tiennyt mitä koirani saivat mutta kilpailuluokkaan meidät ohjattiin joten oletin että ERIT (molemmat sekä nuortenluokan nartut että valionartut olivat päivän suurimpia luokkia joten kilpailuluokkaan ei EH:n saaneet mahtuneet). Narri oli siis ensimmäistä kertaa nuorten luokassa ja voitti sen meidän suureksi iloksemme. Takku pääsi taas valioluokan ensimmäisessä karsinnassa jatkoon mutta tippui sitten pois sijoittuneiden joukosta. Narri hurmasi tuomarin (mm. ihanilla hampaillaan, näin oikeasti luki arvostelussa :-)) ja tuomari kävi minua monta kertaa silittämässä olkapäästä ja sanomassa että You have beautiful female, very beautiful sekä I love your female, she has wonderful head, wonderful coat. I love her charm and everythink. Siinäpä se, Narri kiteytettynä monenkin mielestä. Narri oli lopulta PN4 ja sai sertin, ei huono sijoitus isosta joukosta. Mihan kasvattjaluokka sijoittui rotunsa kolmanneksi.
Siinäpä on sitten tämän vuoden näytelmät näytelty, uusin innoin ja uusin haastein kohti ensi vuoden kehiä. Tyytyväinen täytyy olla, Narrilla on sertit kasassa ja Takku valioitui sekä Norjaan että Pohjoismaihin vaikka viimeinen cacib vielä odotuttaakin. No, onpa syy reissata tulevaisuudessakin.
AGILITYVUOSI 2018
Näyttelyiden ohella toinen rakas harrastus koirien kanssa on tietysti agility. Narri aloitteli yksittäisten esteiden opettelua kesän mittaan ja haeskelee vielä motivaatiota lajiin.
Takku starttasi ensimmäistä kertaa virallisissa kisoissa täällä kotikentällä Raahessa tehden tulokset molemmista starteistaan. Nämä startit täyttivät jo meidän tavoitteet tältä vuodelta, muuta ei ollut tarkoituskaan tehdä. Katsotaan sitten ensi kesänä, miten jaksetaan ratoja juosta. Raahen kisasta siis sekä agilityradalta että hyppyradalta Takulle 10 virhepistettä ja sijoitus 1. Radat olivat Mika Moilasen tuomaroimia.
Kuvat: Johanna Flinck
Treenit Tupoksella ovat jatkuneet ylikivassa Raahe-ryhmässä, joten jo ihan sen vuoksikin tätä lajia on tullut tahkottua kerran viikossa. Toivottavasti me ollaan edes vähän edistyttykin vaikka mitenkään helpolla tämä ei ole tullut. No, ei nakata tässäkään vielä kirvestä kaivoon vaan sinnillä vaan radalle ja treenaamaan.
LENKKEILY JA ULKOILU 2018
Tämähän se on tietysti ollut koiraharrastuksen parasta antia ehdottomasti. Tässä yhdistyy sekä koiran ulkoilutus, oma kuntoilu sekä ystävien kanssa ajan viettäminen mitä parhaalla tavalla. Lenkkejä on tehty tänäkin vuonna mitä erilaisimmilla kokoonpanoilla, mitä erilaisimmissa maastoissa ja kaikista ollaan nautittu yhtä paljon. Tätä me jatketaan ensi vuonnakin, ainakin yhtä paljon kuin nytkin. Tänä vuonnahan oli kansallinen Mennään metsään-haaste, johon jokainen sai käydä merkitsemässä metsässä vietetyt aikansa tai kilometrinsä. Me ollaan käyty metsässä liki päivittäin muutenkin, toivottavasti tuo haaste auttoi muitakin löytämään ne ulkoilun parhaat puolet.
VALOKUVAILU 2018
Valokuvailu eikä kuvaus siksi, että harrastus-ja kokeilupohjalta tätäkin hommaa tehdään. Vähän uutta on kalustukseen hankittu, lähinnä tuota salamapuolta, entisellä perussetillä mennään. Tätäkin harrastusta jatketaan siten miten intoa riittää ensi vuonna, isompia investointeja ei ole tarkoitus (lue:vara) tehdä. Laittelenpa tähän loppuun nyt näitä tämän vuoden aikana näpättyjä kuvia, osa ihan tarkoituksella otettuja, osa ihan lenkillä napattuja.
VUOSI 2019?
Ensi vuodelle en tee mitään lupauksia, en niitä kuitenkaan pystyisi pitämään. Eletään nyt vain päivä kerrallaan ja katsotaan mitä se elämä eteen tuo. Nyt ensimmäisten paukkujen jytkyessä ja rakettien välkkyessä taivaalla minä kiitän siitä että meidän koirat ei välitä. Hyvää tulevaa vuotta kaikille!
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 