Meidän rakas partanaama täyttää tänään yhden kokonaisen vuoden. Taidetaan herkutella illalla vähän maksalaatikkokakulla ja nakkikynttilöillä. Joku lahjakin täytyy toki antaa, ainakin uusi luu herkuteltavaksi. On se tuo pikkurakki kyllä kaiken sen ansainnut, ehdottomasti. Takku on tuonut niin paljon iloa tuon ensimmäisen elinvuotensa aikana koko perheelle, ettei sitä pysty edes sanoin kertomaan. Koko perhe rakastaa tuota ilkikurista takkupartaa täydestä sydämmestään eikä sitä ilman enää osaisi olla.
Välillä vähän pelkäsin että saadaanko me koskaan tuota koiraa elävänä yksivuotiaaksi saakka, niin tapahtumarikas vuosi meillä on takana. Saatiinpa kuitenkin! Matka jatkuu ilman yhtä varvasta mutta ei sitä enää kukaan muista eikä huomaa. Vauhti ei ainakaan ole kyllä yhtään vähentynyt, sata lasissa mennään koko ajan.
Kaikki kuvatkin siitä on tuollaista luokkaa, jossa ei yhtä aikaa montaa jalkaa ole koskaan maassa. Kaikki mitä Takku tekee, se tekee sen täysillä. Mutta niinhän sen täytyykin tehdä sillä se on snautseri. Jos jollakulla elämä on asettunut jo rauhallisiin uomiinsa ja elämä kaipaa vähän piristystä ja vaihtelua, suosittelen ehdottomasti, ota snautseri. Siihen loppuu lokoisat päivät ja tasapaksu elämä :-).
Nyt talviaika on mennyt kotosalla pelkästään ulkoillen ja omaksi iloksi pieniä juttuja puuhastellen. Viikonloppuina on onneksi jo päästy nauttimaan hienoista ulkoilusäistä ja toivotaan että ne kelit senkun tästä kevättä kohden paranee.
Takku kyllä nauttii ulkoilusta, se jaksaa lenkkeillä metsässä loputtomiin. Sitä ei kyllä voi aina nauramatta katsella kun se lähtee pienet snautserihepulit saatuaan kurvaamaan pitkin poikin metsän siimekseen. Jos en ihan väärin tulkitse ja arvaa niin se osaa kyllä nauttia elostaan.
Ollaanhan me sen verran aloiteltu harrasteluakin että käytiin Jokisaaren Minnan pitämä agilityn pentukurssi. Voi taivas miten tuo piski siitä nautti. Siitä kyllä saisi hyvän kaverin agilitykentille jos emännällä olisi edes pienintäkään toivoa pysyä sen tahdissa radalla. Taitaa olla kuitenkin aika toivotonta, sen vertas vauhtia oli neidin menossa. Täytynee yrittää seuraavaksi päästä jollekin alkeiskurssille jatkamaan tuota agilityyn tutustumista.
Jossu heitti tuossa jokin aika sitten blogi-haasteen jossa oli koottuna kuvasarjaksi pennun kehitys pienestä karvapallosta yksivuotiaaksi saakka. Nyt voin koittaa sellaisen tähän päivitykseen koota. Vaikka en nyt kaikkiin kuviin erikseen kirjoitellutkaan, nämä kuvat ovat joko Jossun tai minun ottamia.
6 vko
8 vko
9 vko
3 kk
4 kk
5 kk
6 kk
7 kk
9 kk
10 kk
11 kk
12 kk
Tästä me sitten jatketaan eteenpäin. Yhtä täysillä kuin tähänkin asti. Loppuun vielä muutama Jossun ottama kuva eiliseltä lenkiltä. Tänään sitten juhlitaan meidän pientä prinsessaa ❤
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 