Meidän parta-piru, täystuho, vauhtiveikko, Kellokosken prinsessa, kuiteskin kaikista rakkain takku-parta täyttää jo 3 vuotta. Ei uskoisi kuinka äkkiä aika kuluu ja vuodet vierii, vastahan se tuli ja tullessaan vei kaikkien sydämet mennessään. Vei se kyllä paljon muutakin; lukemattoman määrän syötyjä kenkiä, kaluttuja seinälistoja, nakerrettuja mattoja, läjäpäin rintaliivejä yms yms. Mutta tullessaan se on tuonut niin paljon iloa meille kaikille, uusia ystäviä, mielettömiä treenihetkiä, huikeita näyttelyreissuja ja paljon paljon muuta että ne korvaa mennen tullen palatessa kaikki tuhotut ja silputut asiat. Se on vain yksinkertaisesti likimain maailman paras, ainakin meille!
Tammikuussa käytiin pitkästä aikaa taas näyttelyissä. Narri aloitti näyttelyuransa pentuluokasta ja kävi neljän muun pennun kanssa harjoittelemassa näyttelyhommia. Narttupentuja oli kolme ja Narri veti pisimmän korren ja pääsi juoksemaan kehää yhdessä parhaan urospennun kanssa. Tuomarina ollut Åke Cronander tykkäsi Narrista kovasti ja valitsi sen rotunsa parhaaksi pennuksi. Ensimmäiset rusetit on näin ollen siis hankittu! Takku voitti valionartut ja sijoittui lopulta narttujen kolmanneksi kera vara-cacibin. Voiton korjasi junioriluokassa vielä kilpaillut Likka (Nettl Greit Prime Rose Mihan’s) ja sen veli Petja (Nettl Greit Parsival Mihan’s) oli VSP, onnea hienoista voitoista!
Muuta ihmeempää aktiviteettiä me ei olla harrastettukkaan. Pakkanen on paukkunut nurkissa ja lunta on ollut ihan riittämiin asti. Kerrankin on ollut oikea kunnon talvi. Pahimmat pakkaset me ollaan lenkkeilty takit päällä ja tossut jalassa, mutta eipä ole yhtenäkään päivänä tarvinnut kuitenkaan pakkasen takia jättää lenkkejä välistä tai edes juurikaan lyhentää niitä. Snautserit nauttivat ulkoilusta säällä kuin säällä, sehän on vain pukeutumiskysymys.
Mihan Mini-B-pentueella oli täällä Raahessa kokoontumisajot ja me käytiin Takun kanssa vähän vauhdittamassa kääpiöiden ulkoilua. Harmiksi oli vähän tuulinen päivä joten lyhyeksi jäi lenkin teko. Täytynee ottaa sitten joskus paremmalla säällä uusiksi.
Koska me ei nyt olla oikein muuta tehty kuin kotimaisemissa ulkoiltu, laitetaan tähän ulkoilukuvia sitten ihan ilman sen kummempia sepustuksia. Kirjoitellaan juttua sitten kun on jotakin uutta kerrottavaa.
Yritettiin me ottaa Narrista 9 kk-kuviakin, onnistuttiin ainakin vähän sinne päin. Ensimmäisen kuvan otti Jossu, loput Jyrki.
Kutsui se Takku ystävällisesti myös parhaan ystävänsä, siskon tyttären Narrin mukaan synttäri maksalaatikkokakulle. Onnea rakkaalle partakoiralle ♥
Ollaanhan me kuitenkin käyty Takun kanssa kerran viikossa Tupoksella treenimässä agiliitoa. Se on parasta mitä Takku tietää, meinaa vauhtisokeus välillä iskeä ja into korvata taidon, mutta kyllä me vielä joskus mennään yhtä matkaa samaan suuntaankin. Ehkä ei vielä tänä vuonna mutta tavoitteita on hyvä laittaa. Laitetaan tähän loppuun vielä Jossun editoima videonpätkä meidän treeneistä!
Me jäämme nyt odottelemaan muutaman viikon päästä alkavaa talvilomaa ja toivomaan että kevät olisi jo silloin kovaa kyytiä tulollaan, aurinko paistaisi ja me saisimme nauttia päivänvalolla ulkoilemisesta ja kevätauringon lämpimästä!
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 