Niin se vain on vuosi vierähtänyt. Päivälleen vuosi takaperin, vapun päivänä, tallusteli tuo pieni mutta pippurinen Takiainen meidän ovesta sisään. Voi tuota rakasta pientä risupartaa, onhan se kyllä ehtinyt laittaa sekaisin koko huushollin ja tuonut pyörremyrskyn lailla vähän eloa tähän torppaan. Enpä olisi uskonut kuinka vauhdikasta voi elämä olla partaisen rinsessan hovissa, mutta nyt sen uskoo sekä minä että varmasti puoli tätä valtakuntaa.
Takun 1-vuotissynttäreitä juhlittiin siis maaliskuussa. Sankari sai maksalaatikkokakkua ja vähän puruluita lahjaksi, muuten ne meni yllättävän rauhallisissa merkeissä.
Pääsiäinen kului kotosalla ja silloin vähän lomailtiinkin. Se tiesi Takulle mukavia pitkiä lenkkejä päivänvalossa tuonne metsiköihin ja maastoihin ja vielä kun säätkin suosi niin mikä sen mukavampaa. Nautittiin kyllä kaikki.
Takku on kasvanut ja kehittynyt nuoren koiran mittoihin. Se on nyt 47,5 cm korkea ja painaa noin 18 kg. Minä tykkään kovasti sen päästä ja on sillä hieno kroppakin. Vähän on vielä löysyyttä siellä sun täällä mutta toivottavasti aika korjaa senkin asian. Onhan siinä toki virheensäkin, mutta kovasti minun makuun se kaikinpuolin on.
Rauhallisesta lomasta huolimatta, muuten meillä on kyllä taas sattunut ja tapahtunut. Nyt voisi jo melkein sanoa, että meillä asustaa koira joka ei näyttelyihin halua. Tai ainakin se tekee kaikkensa ettei sinne joutuisi. Ensin se mursi varpaansa ja leikkuupöydällä käytyään yhtä varvasta köyhempänä paranneltiin jalkaa niin että pentuluokat jäi välistä. Sitten odoteltiin karvan kasvua leikattuun jalkaan ja se oli kyllä hidasta. No sitten kun alkoi olla karvat kasassa se halusi värjätä ne punaiseksi. Ida värjäsi meillä hiuksiaan ja eiköhän vain Takku onnistunut huitaisemaan kolmeen jalkaan sitä punaista hiusväriä. Jokainen tietää että punainen väri ei omassa päässä kauaa pysy, mutta tiedoksi vaan että koiran jalassa pysyy. Ei auttanut mitkään pesuaineet eikä takuuvarmat patenttikeinot, jalka vain loistaa punaisena. Kahdesta jalasta saatiin nypittyä punaiset karvat veks, mutta tuossa yhdessä jalassa ei olisi ollut karvan karvaa jos niitä olisi lähtenyt pois kiskomaan. No, sitten seuraavaksi viikkoa ennen näyttelyä se onnistui vielä lenkillä telomaan jalkansa niin että polven yläpuolella oli iso lovi. Onneksi sekin siitä arpeutui eikä jäänyt kehittelemään mitää isompaa avohaavaepisodia.
Kaiken tämän jälkeen Takku kuitenkin löysi itsensä ensimmäisestä virallisesta koitoksesta, Vaasasta. Oikein oltiin tyytyväisiä rinsessa esiintymiseen, hyvin malttoi pönöttää kehässä ja juosta lompsuttelikin ihan mallikkaasti. Tuloksena JUN ERI 1 SA, paras narttu-kehästä ei sitten enää herunut sijoitusta.
Reissu oli mukava, ja parasta tietysti niissä aina on että ollaan porukalla liikenteessä. Raili, Riikka ja Marita hurauttivat paikalle asuntoautolla ja kehään mentiin koko poppoolla. Riikka pyöräytti kehässä kääpiösnautsereista Mellun ja Yrtin joille tällä kertaa hyvää kokemusta, Resedan joka haki cacib-ruusukkeen pois kuleksimasta valmistuen kansainväliseksi valioksi sekä keskisnautsereissa Takun emän Risun jolle VET ERI 1 SA ja VSP-vet.
Kuvakinhan se todistaa, kyllä koiranäyttelyissä on mukavaa:
Laitan tähän vielä Maritan ottamat kuvat Risusta (Mihan Värisuora) tuolta Vaasan reissulta, minusta ne on niin hienot.
Onneksi on tullut kevät ja kesäkin lähenee kovaa kyytiä. On ihanaa kun töistä tullessakin on vielä valoisaa ja kerkeää metsään lenkille hyvin ennen pimeän tuloa. Sitä herää kyllä talviunestaan kummasti kun tulee aurinkoa ja lämpöä. Kesän näyttelytkin lähestyvät kovaa kyytiä, toivottavasti tuo iloisen punainen väri jalassa edes hivenen haalistuu.
Jossun TuTu sai pennut tuossa maaliskuun alussa ja vähän olen ehtinyt niitäkin käydä lällyttelemässä, enemmänkin olisi kyllä mieli tehnyt. Sen verran kuitenkin että vähän muistuu mieleen pentuajat ja pennuntuoksu.
Lauantaina me eksyttiin lenkkireissulla paikallisiin harjoitusraveihin. Takku katseli innoissaan ohi juoksevia hevosia. Perinteisesti aika tapahtumarikkaita ovat nuo pikku ravit eikä sen puoleen nämäkään kovasti poikenneet aiemmasta. Kärryrikkoja, uusintalähtöjä ym. oli oheisohjelmassa onnistuneiden lähtöjen seassa. Makkararahatkin saatiin lainattua niin ei jääty ilman ravimakkaroitakaan, eikä rinsessalle tullut paha mieli.
Näin vapun aikaan on Raahessa perinteisesti järjestetty Match Show tuolla museon rannassa. Tänä vuonna sää kyllä suosi järjestäjiä ja ehkäpä siksi koiriakin oli mukana yli sata hännänhuiskuttajaa. Takku lähti harjoittelemaan kehiä varten ja kannattamaan seuraa omalla osallistumispanoksellaan. Hienosti Takku esiintyi aikuisten punaisten neljänneksi asti. Palkinnoksi tuotiin kotiin pokaali, lelu, luita ja namupussi.
Parhaan paikan itselleen lunasti Marikan hienosti miehistynyt Milo-belgi, joka kyllä voittonsa ansaitsi upealla esiintymisellään ja juoksi Bis-voittoon asti! Onnea Marikalle.
Tähän loppuun vielä juhlakuva tästä kuluneesta tapahtumarikkaasta vuodesta, Takun tyyliin: ähäskutti, itteppä koiras valittit!
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 