Joulu meni jo, uutta vuotta odotellaan!

Kovasti saatiin odottaa jouluksi valkeaa maata ja tulihan se, menikin samoin tein mutta jouluaatto oli valkea. Kyllä olisi kiva kun tuo lumi pysyisi maassa jo jouluun mennessä eikä tarvitsisi koko talvea luututa kuraa lattioilta. Ei ole mikään pakko olla kolmenkymmenen asteen pakkasia mutta olisi edes vähän pakkasen puolella.

Parasta joulussa oli että ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen päätin ottaa lomapäiviä joulun seutuun ja olla kotona koko joulun ja uuden vuoden ajan. Luksusta! Jouluna ollaan syöty läjäpäin herkkuja ja tietysti jouluruokaa. Se varmaan näkyy itse kunkin vyötäröllä mutta lenkkeillään niitä sitten arkena pois. Mukavaa on myöskin ollut se että on vaan saanut olla ilman mitään aikatauluja. Ollaan päästy päivännäöllä lenkeille ja Hummastinvaaraa onkin taivallettu ristiin rastiin milloin milläkin kokoonpanolla. Tapaninpäivänä käytiin sellainen perinteinen kaverilenkki kun Ulla oli Englannista kotonaan joulunvietossa. Koiriakin meillä oli lauma mukana ja oli hauskaa vaihtaa kuulumisia vanhojen kavereiden kesken. Nyt viikolla ollaan sitten hummailtu tuolla metsissä ja vaaroilla Lillin ja Roccan kanssa. Ja tietysti vietetty aikaa ihan perheen kesken ja lenkkeilty myös omalla porukalla. Paluu arkeen tulee olemaan ankea kun kotiin ei kerkeä ennen hämärän tuloa ja lenkit jää taas pimeään aikaan.

Hyvää tässä joululomassa on ollut myös se että tuo kipeä lonkka on saanut lepoa. Kyllä se on myönnettävä että on se jalkeilla olo päivän jälkeen kipeämpi kuin näin lepopäivinä. Nyt olen saanut lomalla jopa yöt nukuttua mikä on ollut harvinaista koko syksyn aikana. Toivotaan että lepo auttaisi pitempäänkin ja kipu vähän hellittäisi.

Takku oli ollut koko vuoden niin kauhean kiltti, että se sai meistä kaikista eniten lahjoja. Ja olihan kuulkaa pieni koira onnellinen, kiitti kyllä varmasti tuuriaan ettei tontut ollut nähneet sen pikku kepposia.

Pukki toi myös meille muillekin jotakin. Lahjakääreistä löytyi meidän portinpieltä vartioimaan peltisnautseri. Tuo kylttihän on tehty Takun kauniin mummun Sintun kuvan pohjalta, kiitos kaikille jotka sen tekoon ovat osallistuneet!

Laiskana täytyy kyllä tunnustaa että me ollaan nyt Takun kanssa lomailtu kaikista aktiviteeteista muutenkin useampi viikko. Ensin juoksu pakotti jättäytymään kaikista yhteishommista ja sen jälkeen joululoma sekoitti kuviot ja ajoi meidät sohvan pohjalle löhöilemään. Käytiin me kuitenkin ensin torilla kuuntelemassa joulurauhan julistusta eläimille ja ihailemassa joulukalenteri-ikkunoita:Kuva: Johanna Flinck

Takun jalka voi hienosti, se ei yhden varpaan vajetta huomaa.  Yllättävän hidasta on kuitenkin karvojen takaisin kasvaminen. Onneksi en ilmoittanut sitä uhkarohkeasti Kajaaniin, ei olisi ollut karvat vielä kuosissa. Tällä mallilla ne on tällä hetkellä:

Koska Takku ei ole ollut puuttuvine karvoineen kovin kuvauksellinen, on sen kuvailut jääneet vähän vähemmälle. Yritettiin me kuitenkin ottaa siitä 9 kuukauden iässä joku taltiointi. Kuvassa se on trimmiä vailla mutta yritettiinpä nyt jotakin.

Kuva: Ida Tiittanen

Nyt me odotellaan vuoden vaihtumista tämän vuorokauden lopulle. Kovasti me toivotaan että meillä ei ole kotona huomenna paukkuarkaa koiraa. Yritetään ainakin toimia fiksusti ja säästää Takku pahimmalta paukkeelta.

Mitä mennyt vuosi toi tullessaan. No meille se toi tuon rakkaan partanaaman. Mitään muuta en osannut olla vailla, tuo oli riittämiin monen vuoden edestä. No, toihan se toki sitten surua ja huoltakin, vastoinkäymisiä vuodelle riitti. Kaikista kuitenkin selvittiin ja toivottavasti selvitään vastakin. Jos vuotta summaan niin onhan se ollut yksi raskaimmista vuosista varmastikin. Mutta nyt on hyvä suunnata ylöspäin ja toivotaan että uusi vuosi tuo tullessaan paljon hyviä ja valoisia hetkiä. Toivotamme kaikille ystäville kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

Voi kun tulis jo valkea maa…

Tätä kuraista ja mustaa syksyä on jatkunut jo ihan tarpeeksi, sais jo tulla pysyvä lumi. Koiran jalkoja on pesty kyllä ahkerasti ja siitä huolimatta imuri laulaa yötä päivää (tai ainakin pitäisi tehdä näin, aina ei meidän sisäkkö jaksa). Kyllä me kovasti täällä odotellaan että saatais ainakin jouluksi valkea maa.

Takun jalka on parantunut nyt hienosti, ainoastaan karvan kasvua jalkaan odotellaan. Vähän harmittaa että jää nyt alkutalven näyttelyt välistä, tuolla eläinlääkärin trimmillä ei vielä kehtaa kehään asti mennä. Yllättävän hitaasti ne karvat kasvaa. Mutta tyytyväisiä ollaan että jalka on kunnossa, näyttelyt on sen rinnalla toisarvoisia. Tässä kuvat leikkaushaavasta, miltä se näytti silloin kun se oli pahimmillaan ja miltä se näyttää nyt tänään.

Messukeskuksessa on juuri tällä hetkellä menossa vuoden suurin koiranäyttely, Voittaja-15 näyttely. Tämä pentuehan on syntynyt 7.3., joten päivästä jäi kiinni ettei nämä pennut junioriluokkaan päässeet. Olisihan se ollut kiva kun edes Takun sisko olisi ollut kisaamassa juniorivoittaja-tittelistä. No, onneksi kavereilla näyttää menevän tänään hyvin, Takun parhaista riekkumakavereista ainakin Pontus on jo näyttänyt nappaavan tittelin nimensä eteen. Muille joilla kehät on vielä kesken pidämme kovasti peukkuja pystyssä.

Syksy on ollut jotenkin masentavan ankea ja ei me olla juuri mitään saatu aikaiseksi. Muutama hassu näyttelyharjoitus on tehty ja pentutreffeille ehdittiin pari kertaa mukaan. Nuista treffeistä meni kuukauden verran sivu suun tuon jalan parantelussa ja nyt sitten ollaan oltu kotosalla juoksun vuoksi. Jospa me tästä vähän aktivoiduttas kunhan nuo ilmat paranee. Tuo jalan hoito oli kyllä melkoinen operaatio ja nieli kaiken energian yli kuukaudeksi. Ensin paraneminen lähti hienosti alkuun. Sitten yhden tikin kohta vähän aukesi ja alkoi erittää. Siihen syötiin sitten ensin lisäviikko antibioottia ja lopulta vielä toinenkin kolmen viikon antibioottijakso. Lisäksi sitä jalkaa suihkutettiin joka ulkoilukerran jälkeen. Sidetarvikkeita kului valtava määrä ja kait me yks apteekki hetken näillä kaikilla ostoilla elätettiin. Jos koira pääsi hetkeksikään pois silmistä niin heti oli side sykkyrällä lattialla. Näppäränä oppijana Takku onnistui irroittamaan siteen vaikka sillä oli se töttörökauluskin päässä, sekin jouduttiin vaihtamaan pitempään malliin kertaalleen. Lopulta päätin kokeilla haavaan vielä Kareksen Juhan kerran blogissaan mainostamaa EMT-geeliä. Uskon että tämä aine vauhditti kyllä hirmuisesti tuota haavan paranemista, suosittelen sitä kyllä muillekin.

Noiden pienten harjoitusyritysten lisäksi me käytiin treenaamassa näyttelyhommia myös Oulussa Animagi Areenalla pidetyssä match showssa. Runsaasti kokemusta saimme punaisen nauhan lisäksi, sijoitusta ei enää pentujen loppukahinoissa irronnut. Mutta kovasti tyytyväinen olin siihen että Takulla ei ollut minkään sortin ongelmia tuolla hallitiloissa. Tai no joo, olihan sillä koko ajan vauhti päällä eikä ois millään malttanut olla nätisti paikoillaan vuoroaan odotellessa, mutta kehässä se juoksi kauniisti ja antoi tutkia itsensä mukisematta. Hyvä treeni. Raili ja Riikkakin oli harjoittelemassa pikku-Mellun ja Saimilta lainassa olleen Mitron kanssa. Mitro voittikin aikuiset punaiset ja nappasi lopulta loppukahinoissa neljännen sijan.

Takun värkkäilyt täällä kotona jatkuvat. Syötyjen tavaroiden lista on pitkä. Jos alkaisi nyt rahassa laskea mitä tuo koira on tullut kaikkinensa maksamaan niin olisi muuten melko kallis kilohinta. Mutta onneksi kaikki on rahalla korvattavissa (paitsi tietysti se varvas) ja Takku on kyllä kaiken hintansa arvoinen. Vaikka sen kanssa huumori onkin välillä vähän koetuksella niin kyllähän se saa hymyn huulilla huonompanakin päivänä. On se sellainen ilontuoja ettei paremmasta väliä.

Kyllähän kuulkaa snautserikin venyy jos tahtoo.

Tällä hetkellä me taidetaan jo pikku hiljaa alkaa odottamaan joulua. Vaikka minä en olekaan mikään jouluihminen, odotan silti sitä nyt kovasti. Ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen meinaan olla koko joulun ajan lomalla ja nauttia vapaapäivistä perheen kanssa kotona ja Takun kanssa sohvalla pötkötellessä. Pukilta kun on tilattu mukavaa joululuettavaakin niin kaikki on reilassa. Kaukaa viisaana me otettiin kuviakin joulukorttia varten heti kun ensimmäiset lumet satoi maahan. Onnistuiko ne, nähtäväksi jää vielä hetkeksi, julkistetaan ne sitten joulun alla.

Tupsu ainakin tonttulakista irtosi siinä innokkaan tontun avustuksella.

Nyt vietämme itsenäisyyspäivää ja seurataan nuo loputkin tulokset Messarista näin liveseurannan avulla. Hyvää itsenäisyypäivää kaikille!