Pennun asetuttua taloksi on alkukesän reissuelämä vaihtunut hetkessä kotielämäksi. Sen rauhallisempaa se ei todellakaan ole, mutta näinhän se aina pennun kanssa tuppaa olemaan. Narri on kyllä äärimmäisen herttainen snautserivauva, joka valloittaa sydämiä missä tahansa kulkeekaan. Lomalla ollessa sen kanssa yritettiin kulkea mahdollisimman monenlaisissa paikoissa sekä yksin että Takun kaverina. Rohkea pentu se on ainakin toistaiseksi ollut, ei ole vieraat paikat, ihmiset eikä koirat päätä huimanneet.
Takun kanssa on alku mennyt hyvin. Takku on kärsivällinen hoitotäti joka jaksaa leikittää pentua aamusta iltaan ja näin ollen meidän ihmisten nilkat ja kädet ovat jotakuinkin säästyneet pienten naskalihampaiden tekemistä jäljistä. Takun kaula kyllä on sitten myöskin sen näköinen. Sillä on kaula täynnä arpia ja haavoja ja korvissa myöskin pieniä hampaanreikiä. Onneksi ne paranevat ja eipä tuota Takkua näytä taisteluvammat juuri hidastavan. Onneksi se kuitenkin sitten lopulta ojentaa pentua kun vauhti alkaa mennä ihan mahdottomaksi ja kakara käy päälle kuin yleinen syyttäjä. Hirveän sinnikäs tuo pentu on, ei se pienestä puistelusta hetkahda vaan kerää uutta vauhtia ja uudelleen päälle vain. Onhan niiden painia ja temmellystä hauska seurata.
Kesän viimeinen näyttelykoitos käytiin kotimaisemissa täällä Raahessa. Raahessa järjestettiin ryhmänäyttely ryhmille 1 ja 2 heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Snautsereista kehään oli ilmoitettu kasvattajaluokan verran Mihalaisia, muita ilmoittautuneita ei ollut poissaolleen uroksen lisäksi. Tuomarina snautsereilla oli Marianne Holm. Sama tuomarihan arvosteli snautserit jo keväällä Vaasassa, joten suurinpiirtein kuviteltiin miltä arvostelut tulisi näyttämään. No, koiranäyttelythän ovat monesti yllätyksellisiä. Niin nytkin. Vippi (Mihan Mittumaari) esiintyi junioriluokassa, sai erinomaisen mutta tänään ei SA:ta tippunut. Valioluokassa oli puolisiskokset Takku ja Oona (Mihan Nocturno). Takulle luokkavoitto erinomaisella mutta SA:n arvoinen ei ollut Takkukaan tänään. Oonalle EH2. Risu-äiti veteraaniluokassa kuitenkin pelasti päivän ja oli ROP ja tietysti myös ROP-veteraani. Risulle myöskin ryhmästä vielä sijoitus neljänneksi, onnea!
Esitettiinhän me sitten kasvattajaluokkakin. Tuomarin mielestä luokka ei ollut sinä päivänä KP:n arvoinen ja arvostelu ei kyllä kovin luokkaa mairitellut. Hauska sinänsä että luokka oli yhtä koiraa lukuunottamatta sama joka samalle tuomarille esitettiin Vaasassa (silloin BIS-kasv 4 loistavalla arvostelulla). No, näin ei ole näyttelypäivät samanlaisia. Takkukin oli kyllä kovasti muuttunut tässä kolmen kuukauden aikana, ainakaan arvosteluista ei olisi koiraa samaksi tunnistanut 😉 Ainut näyttely Takulle muuten tälle vuodelle, mistä ei SA:ta saatu.
Mustat snautserit kävivät kehässä ennen meitä. Eijan Topi loisti taas kehässä ravaten itesenä rotunsa parhaaksi, onnea Topille! Snautserikehän laidalla Maritan tyttö Iitu nappaili kuvia minun kameralla ja kuvia löytyy täältä: Snautserit Raahen ryhmänäyttely 2017
Kääpiösnautserit arvosteli sama tuomari. Uroksissa kehässä kävi elämänsä ensimmäistä kertaa Noppa (Mihan Mini-Äkkimakia). Tämä uros on kyllä niin hieno että en tiedä miten sitä kuvailisi. Myöskin tuomari ihastui valtavasti tähän urokseen. Ainut huonopuoli on että se on ylikorkea. Tämän takia arvosteluksi tuli tänään hylätty mutta ei se Nopan menoa haitannut.
Nopan sisko Mellu (Mihan Mini-Ärrätex) voitti valionartut SA:lla ja oli äitinsä perässä PN2. Nartut siis voitti veteraaniluokasta Mihan Mini-Reseda, jota ei kyllä ikä paina millään muotoa. Urosten voitto meni samaan huusholliin sillä Maritan uros (Nopan ja Mellun isä) Cappaswaan Darude oli VSP.
Reseda sijoittui vielä loppukehissä hienosti BIS-veteraanikisassa neljänneksi. Onnea Maritalle hienosta päivästä! Kuvat kääpiösnautsereista: https://petratiittanen.kuvat.fi/kuvat/KOIRATAPAHTUMAT/RAAHEN+RN+29.7.2017/K%C3%A4%C3%A4pi%C3%B6snautserit/
Snautsereiden jälkeen naapurikehässä alkoi corgien arvostelu. Corgeilla tuomarina oli Anna Redlicka Puolasta. Kasvattajatuomari siis corgeillakin kuten snautsereilla. Pirkka (Big-Wood’s Hoity-Toity) kävi junioriluokassa ja oli EH1. Pirkka on vielä niin kesken kehityksen että tiukalta tuomarilta ei tänään erinomaista hellinnyt.
Corgit voitti Pirkan sisko Pinko (Big-Wood’s Twilight Sparkle) joka vetäisi yllätyskortin kehiin ollen siis ensin ROP, sitten RYP ja lopulta vielä BIS!!! Aika uskomatonta mutta totta! Valtavan hieno saavutus vuoden ikäiseltä corgineidiltä, onnea Jossulle joka siis sekä on kasvattanut että omistaa Pinkon. Jossun Kolli (Big-Wood’s Ken on Kultaa) oli sitten VSP.
Jossun Big-Wood’s kasvattajaluokka oli päivän lopussa hienosti BIS-kasv 2. Kaikki näyttelykuvat löytyvät: Raahen ryhmanayttely 2017
Näyttelytohinasta selvittyä oli aika rauhoittua loman viettoon. Loppu lomasta vietettiinkin sitten tiiviisti kotosalla. Koirat ovat saaneet nauttia ihanista päivistä sekä metsäillen että uiden ihan sielunsa kyllyydestä. Ja kyllä ne varmasti ovatkin nauttineet.
Narri kasvaa ihan silmissä. Siksi sitä onkin yritetty ahkerasti kuvata liki jokaisena päivänä että muistoiksi jäisi kivoja pentukuvia. Niitä kuvia kun ei saa sitten enään jälkikäteen otettua. Ja eipä silti, onhan se hurjan suloinen otus pulloharja partoineen, ei sitä voisi kuvaamatta ollakaan.
Meidän päivät on siis ollut täynnä vauhtia (ja vaarallisia tilanteita). Mutta nyt nautitaan tästä pentuajasta, se loppujen lopuksi kestää niin lyhyen aikaa.
Onneksi täältä löytyy myös pentukavereita. Me ollaan käyty Narrin kanssa treffaamassa muita pentuja muutaman kerran. Joukon pieninpänä Narri pitää kyllä hyvin puolensa eikä jää nurkkaan kyhjöttämään. Mukavaa on välillä painia muun näköistenkin koirien kanssa ja oman ikäinen seura on aina kivaa.
Narria on tosiaan käyty opettamassa myös uimahommiin. Takku on siinä varsin mainio oppitäti, se kun syöksyy veteen tuulispäänä jos vain vähänkin keppiä heiluttelee.
Välillä on myös Takun päästävä vähän pidemmille lenkeille, pentuahan ei voi vielä kovin pitkiä reissuja lenkittää. Parhaat juoksukaverit löytyy tietysti Jossulasta ja pötkökoirien kanssa on kiva päästellä pahimpia höyryjä pellolle 🙂
Tällä viikolla Narri täytti 3 kuukautta. Äkkiä se tuo aika menee. Tämä kuva me saatiin aikaiseksi perheen voimin, tähän hätään nyt ei ehtinyt kavereita hätyyttää kuvaamaan. Jääpähän kuitenkin muistoksi kuva tästäkin merkkipäivästä. Kovin kyllä tykkään tästä kakarasta, aikahan sen sitten näyttää mitä siitä tulee. Mutta sen tiedän että luonteeltaan se on ihan mahtava, ei tuon hellyttävämpää sutinaamaa voi kyllä olla. Se rakastaa kaikkia (ja kaikki kyllä rakastaa sitä)!
Osaahan se pentu olla toki riiviökin, niinhän sen pennun kuuluukin. Vähän on tuhotöitä aloiteltu ja sisäsiisteyttä opetellaan vielä kovasti. Kysienleikkuu on kyllä sellaista draamaa että huh huh. Trimmauspöydällä olo sujuu vähän paremmin, sitä harjoitellaankin ahkerasti. Istuminen onnistuu ja luoksetulo on opeteltu. Näyttelyhihnassa osataan olla ja paikalla seisomisen alkeita on harjoiteltu. Siinäpä sitä pienelle koiralle ens alkuun. Ensimmäisillä rokotuksilla on käyty ja sekin sujui hienosti.
Lomakin loppui ja arkeen oli palattava. Pikkuhiljaa on koirien opeteltava olemaan kotona päivät päineen. Koko päiviä ei niiden ole vielä tarvinnut keskenään olla sillä vaikka Jaakon opiskelut ovatkin jo alkaneet, Idan Jyväskylään muuttoon on tätä kirjoittaessa vielä viikko aikaa ja Jyrkin opiskelutkin alkavat vasta parin viikon päästä. Silloin sitten kuitenkin viimeistään talo tyhjenee päivien ajaksi ja siihen on koirien totuteltava.
Meillä töissä alkaa kiireinen ja muutoksen täyteinen vuosi joten kivaa vastapainoa sitten tarjoaa tämä elämä näiden partanaamojen kanssa. Ihan parasta mielenterveysterapiaa on painella niiden kanssa tuolla pitkin metsiä.
Takun ja Narrin lenkkikuvat löytyvät täältä: Takku ja Narri
Laitetaan tähän loppuun vielä Jossun ottama kuva Narrista, näin seesteistä meillä ei kyllä silti elämä tällä hetkellä ole 🙂
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 