Niinhän se vaan aina menee, että se loma loppuuu ihan kesken. Niin paljon ois ollut vielä tekemistä ja oishan tuota löhöilyäkin voinut vielä jatkaa. No ei auta, huomenna on aamulla noustava kun kello soi ennen kuutta ja aloitettava arkinen aherrus. Seuraavaan lomaan on vaan niin turkasen pitkä matka ja se alkaa jo valmiiksi ahistaa.
Ennen loman alkua otettiin vähän esimakua matkailusta viettämällä pidennetty viikonloppu Virroilla snautsereiden erikoisnäyttelyssä. Ennätysmäärä osallistujia oli ilmoittautunut kisaan, sata pippuri&suolaa kisasi paremmuudestaan ja mustat snautserit siihen vielä päälle.
Me lähdettiin matkaan Kärkkäisten asuntoautolla jo torstai-iltana töiden jälkeen. Ajeltiin ensin Lappajärvelle Railin siskon mökille jossa saatiin nauttia hyvästä seurasta ja yöpaikasta, toki ensin vähän grillikodassa iltaa viettäen.
Perjantaina jatkettiin Tuurin kautta Virroille ja majoituttiin meille varattuun mökkiin johon tuli sitten illan kuluessa muukin seurue paikalle. Koiria vielä viimeisteltiin seuraavan päivän näyttelyyn ja seurusteltiin ja syötiin hyvin porukalla kokkaillen.
Erikoisnäyttelyyn oli kutsuttu tuomariksi pippuri&suola-nartuille Anja Kopp Saksasta, urokset arvosteli Galyna Kalinichenko. Mihalaiset olivat hyvin edustettuna paikalla ja päivästä tulikin erityisen hieno.
Nartuissa ensiksi kehään menivät Takku ja siskonsa Hani (Mihan Iisoppi). Takku sai ERIn muttei sijoittunut kilpailuluokassa. Takku temppuili taas vaihteeksi hampaiden näytössä ja prinsessaa ei näköjään yhtään huvittanut nämä näyttelytouhut sille päivälle. Harmittavaa valtavasti nuo sen temput, ei auta muuta kuin lisää vaan treenausta ja kurinpalautusta. Hani sen sijaan esiintyi loistavasti ja valloitti tuomarin ihan täysin voittaen luokan SA:lla.
Seuraavaksi valtavan suureen narttujen valioluokkaan menivät Pian Oona (Mihan Nokturno) ja Moine (Mihan Onnen Kantamoinen) sekä Saimin Noita (Mihan Noita-Akka). Kaikille ERI:t ja suunta kilpailuluokkaan. Se olikin suuri jännitysnäytelmä sillä osallistujia tässä luokassa oli kaikista eniten, 24 narttua. Tunne oli huikea kun me Oonan kanssa juostiin ykköspallille ja SA:n kera saatiin menolippu paras narttu-kehään.
Viimeisenä nartuista kehään meni vetreät veteraanit, äiti ja tytär Sinttu (Mihan Hyazintti) ja Risu (Mihan Värisuora). Tytär vei tällä kertaa pidemmän korren ja voitti luokan SA:lla, Sinttu hienosti vanhimpana osallistujana luokassa toiseksi.
Uroksissa oli meiltä vain kaksi edustajaa, valioissa kilpailleet Eddy (Mihan Neljänsuora) ja Ärjy (Mihan Ärjyy Äimän Käkenä). Molemmille pojillekin ERI:t mutta ei sitten kuitenkaan sijoitusta kilpailuluokassa.
Paras narttu-kehässä oli siis kolme Mihalaista. Hani teki jättiyllätyksen ja nuoresta iästään huolimatta pesi koko porukan. Hani siis narttujen ykköseksi ja oikeutetusti ansaitsi voitollaan myös sertin. Kakkoseksi osoitettiin veteraaniluokasta Risu ja kolmanneksi valioluokan voittanut Oona. Huh huh, mikä menestys, siinä oli äiti ja kaksi tytärtä narttujen keulilla. Onnea vielä kaikille osallisille tästä hienosta voitosta!
Sitten valittiin rotunsa paras juniori, Hani voitti tässä kilpailussa urosten junioriluokan voittajan.
Rotunsa parhaan veteraanin valinnassa Risu-äiti teki myös saman tempun eli voitti urosten veteraaniluokan voittajan.
Sitten valittiin tietysti Rotunsa paras jossa vastakkain siis urosten voittaja Hopo (Delonnix Cormick) ja narttujen ykkönen Hani (Mihan Iisoppi). Tuomarin valinta osui tällä kertaa Hopoon ja täytyy todeta ettei se Hani huonolle hävinnyt. Onnea molemmille!
Kasvattajaluokkaan me mentiin kokoonpanolla Risu, Ärjy, Hani ja Oona. Tämä ryhmä valittiinkin pippuri&suola luokista parhaaksi kunniapalkinnolla.
Risulle oli ilmoitettu myös jälkeläisluokka ja siinä olivat mukana Risu ja lapsensa Ärjy, Takku, Hani ja Oona. Tämä ryhmä sijoittui rodussaan kolmanneksi kunniapalkinnolla.
Loppukilpailuja odotettiin sitten jännityksellä, olihan meiltä edustaja lähes kaikkiin mittelöihin. Ensin kisailivat pennut keskenään, musta versio voitti tänä vuonna parhaan pennun palkinnon. Seuraavaksi vuorossa oli parhaan juniorin valinta. Meillä oli tietysti kaikki peukut pystyssä Hanin puolesta, vaikka myös kisakumppani oli ihan parasta mahdollista luokkaa. Heidin hieno musta poika Wanhan Purolan Zetor voitti parhaan junioirin palkinnon ja Hani hienosti toinen. Tähän Zetka-nuorukaiseenhan me tutustuttiin jo Tallinnan reissulla ja ihastuttiin siihen jo silloin kovasti.
Veteraanit mittelivät paremmuudesta seuraavana ja Risu otti ja nappasi voiton kotiin, mustan nartun ollessa sitten toinen.
Tuula oli ilmoittanut pari kilpailuun Eddyn ja Hani, eikä suinkaan turhaan. Tallinnassa ekaa kertaa esitetty pari petrasi vielä vähän esiintymistään ja näin ollen heille näytettiin punaista palkintopallia.
Kasvattajaryhmän kanssa päästiin sitten vielä kierämään kehää mustaa ryhmää vastaan ja niinhän siinä kävi että Mihan-kasvattajaluokka oli tämän erikoisnäyttelyn BIS-ryhmä!
Best in show:ksi tämän kertaisessa erikoisnäyttelyssä valittiin Hopo eli Delonnix Cormick, onnea siitä taustajoukoille!
Näin oli tämän vuotinen erikoisnäyttely nähty ja koettu. Hauskaa oli ja Mihalaisten menestys tietysti kruunasi kaiken. Mutta ilman menestystäkin oltaisiin viihdytty, mukavassa seurassa viikonloppu meni hurjaa vauhtia. Kiitos myös meidän mökkikunnalle, Mirjalle ja Kajaanin porukalle ja Tuulalle, sekä tietysti Railin komppanialle ja Saimille ja Aulille naapurimökkiin. Otetaan ensi vuonna uusiksi! Viikko oli tiedossa vielä aherrusta ennen lomaa joten Virroilta oli kotia palattava sunnuntaiehtoona.
Meidän loma alkoi tietysti koiranäyttelyistä. Ensimmäisen viikonlopun ohjelmassa oli ensin lauantaina Oulun kansainvälinen näyttely ja sitten sunnuntaina samanmoinen koitos Kokkolassa. Takku oli ilmoitettu nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan vaikka sillä toki vielä kilpailuoikeus junioriluokkaankin olisi ollut.
Launtaille Ouluun oli meille taas sattunut tuomarimuutos. Romanialaisen Roberto Schillin tilalla snautsereita tuomaroi Harto Stockmari. Takulle Harto antoi EH:n ja sillä voitettiin kilpakumppani nuorten luokassa.
Arvostelu: Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet. Oikea muotoinen pää, hyvä purenta. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Hyvä runko, mutta lyhyt rintakehä. Oikein kulmautunut takaosa. Hyvä runkoturkki, jalka ja partakarvat pehmeät. Liikkuu hyvin sivulta. Pehmeyttä selässä.
Oli muuten jokaisen muunkin osallistujan arvostelussa käsittääkseni maininta pehmeistä jalka-ja partakarvoista 🙂 ja olipa yksi narttu Stockmarille liian lyhytkin.
Launtai-iltana ajeltiin Kokkolaan jossa siis sunnuntaina kehä alkoi heti aamusta. Tuomarina snautsereilla Gertrud Hagström Ruotsista. Takku esiintyi taas vaihteeksi ilman moitteen sijaa, tuloksena nuorten luokasta ERI 1.
Arvostelu: Erinomainen tyyppi. Vahva femiininen pää hieman liian isoilla korvilla. Riittävä kaula. Riittävä runko ikäisekseen. Ok kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Paljon löysää nahkaa. Pitäisi olla kovemmassa kunnossa. Erinomainen karvan laatu. Liikkuu hyvin.
Risu oli ROP-veteraani ja Moinelle ja Oonalle myöskin ERI:t. Esitettiin sitten kasvattajaluokkakin joka sai KP:n ja sillä käytiin sitten pyörähtämässä isossa kehässäkin ilman sijoitusta.
Viikon verran vedettiin huilia ja seuraavana viikonloppuna suunnattiin akkojen reissulle Piteåån. Jaakko lähti Jyrki kanssa mökkeilemään Kokkolaan ja Ida meni isoseksi rippileirille Kultalaan, joten me lähdettiin Takun kanssa kahdestaan reissuun.
Päätettiin lähteä ajelemaan asuntoautolla kohti Piteåta hyvissä ajoin, perjantai-aamupäivällä. Onneksi lähdettiinkin sillä aika paljon me saatiin aikaa kulumaan tuohon matkaan vaikka se ei kilometreissä niin kauhean kaukana ollutkaan. Parilla stopilla mentiin, Haaparannassa käytiin ruokaostoksilla ja Tornion puolella tankattiin. Aikaa meni myös perillä autopaikan selvittelyssä, niin kauhean kielitaitoisia matkalaisia kun oli mukana. No kaikesta selvitään suomen, ruotsin, englannin ja käsimerkkien sekoituksella ja leiripaikkakin saatiin pystyyn. Hivenen taas koirien siistimistä ja pitkästä päivästä väsyneenä päät painui tyynyyn yllättävän aikaisin.
Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa snautsereiden ja pinsereiden erikoisnäyttely jossa keskikokoiset snautserit tuomaroi Patrik Ragnarsson ruotsista. Takulle junioriluokasta ERI ja kilpailuluokan voitto SA:lla.
Arvostelu: Erinomainen tyyppi. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvänmuotoinen pitkä feminiininen pää. Tummat kauniit silmät. Hyväasentoiset korvat, joita koira voisi kantaa tiiviimmin pään myötäisesti. Hyvä purenta. Valpas ilme. Hyvä kaula. Ryhdikäs selkä. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen rintakehä. Hyvä eturinta. Erinomaiset raajat ja tassut. Hyvä leveä reisi. Matalat hyvät kintereet. Hyvä pigmentti. Tasaisesti jakautunut pippurisuola väri. Erinomainen häntä. Liikkuu hyvin, mutta ylälinja saisi olla vakaampi liikkeessä. Viehättävä temperamentti. Hyvin esitetty.
Takun kilpakumppani junioriluokasta:
Risu voitti veteraaninartut SA:lla ja näin ollen molemmat sitten mentiin paras narttu-kehään. Risu veti pisimmän korren ja voitti nartut, Takku nuorimmaisena jäi ilman sijoitusta. Tuomari kyllä kävi meille vielä sanomassa että nuori, mutta erittäin kaunis.
Risu voitti sitten lopulta myös uroksen ollen rotunsa paras ja tietysti myös rotunsa paras veteraani, hienoa!
Kääpiösnautsereilla oli tuomarina Sonny Ström, ruotsista myös hänkin. Mihalaiset eivät tänään olleen aivan hänen tyyppiään vaikkakin Yrtti nousi paras narttu luokassa toiseksi ja Sisu uroksissa myöskin toiseksi, ei toki huonosti sekään.
Loppukahinoita sitten odoteltiin vuoroin auringon paistaessa täydeltä terältä vuoroin sataessa ihan urakalla. No, onneksi oli lopuksi taas sen paisteen vuoro ja kuivin jaloin päästiin juoksemaan ”isot kehät”.
Ensimmäisenä käytiin kääpiösnautserien kanssa kasvattajaryhmässä jossa sijoituttiin toiseksi. Kuvaa tästä ei ole, koska me oltiin kaikki kehässä.
Sitten Takku kävi näyttelyn kauneimman juniorin valinnassa. Takulla oli taas sellainen päivä, että kyllä nämä näyttelyt on ihan jees, jos sää mamma sitä haluat. Ei minkäänsortin temppuja tänään varastossa (paitsi pieni rusetin ryöstöyritys lopussa) ja tuloksena tästä BIS-juniori 2.
Risu sitten taas pani parastaan veteraanin valinnassa ja juoksi reippaasti itsensä voittajaksi, monesko BIS-veteraanivoitto tämä olikaan vaikka vasta maaliskuussa veteraani-iän saavutti. Upea äiti Takulla.
Päivän lopuksi oli tietysti vielä BIS-kilpailu jossa Risu lopulta sijoittui toiseksi, hienoa!
Aika pitkä päivä tästäkin tuli, mutta hymyssä suin me jaksettiin 🙂
Vielä kaikki tulokset lauantailta:
Tuomari Patrick Ragnarson,Ruotsi
Mihan Isotakiainen jun ERI/1,Rop juniori ,BIS-2 Juniori
Mihan Värisuora vet ERI/1 SA,PN1,ROP,ROP-veteraani,BIS-1 Veteraani,BIS-2!
Tuomari,Sonny Ström,Ruotsi
Mihan Mini-Älskare jun ERI/1 VSP-juniori
CappasWaan Darude Val ERI/1 SA,PU-2
Mihan Mini-Ärrätex jun ERI/2
Mihan Mini-Yrtti Val ERI/2 SA,PN-2
Mihan Mini-Reseda vet ERI/2SA,vara sert.
Illalla sitten nippanappa jaksettiin vähän maistella shamppanjaa ja kilistellä menestystä seuraavan päivän näyttelylle. Uskokaa tai älkää mutta valot sammui meijän autosta illalla yhdeksältä ja unten mailla oltiin ennätysäkkiä.
Sunnuntaina oli vuorossa Piteån kansainvälinen näyttely. Keskareilla tuomarina Liz-Beth Liljeqvist, ruotsista. Ei ollut meidän koirat tänään tämän tuomarin mieleen, Takulle nuorten luokasta ERI 2 SA ja Risulle veteraaneista ERI 1 SA PN3 ROP-vet. Serti jäi näin ollen vain haaveeksi tältä reissulta, täytynee Ruotsiin siis palata näyttelyn merkeissä myöhemmin uudestaan.
Onneksi pikku-Mellu tsemppasi kääpiöiden kehässä itsensä paras narttu kakkoseksi ja nappasi sen tavoitellun sertin ja näin ollen pelasti meidän päivän menestyksen suhteen. Hyvä Mellu!
Tässä kaikki tulokset sunnuntailta:
Tuomari Michael Leonard,Irlanti
Mihan Mini-Älskare EH
CappasWaan Darude ERI/3SA
Mihan Mini-Ärrätex ERI/1SA,PN-2,sert.
Mihan Mini-Yrtti ERI/2 SA
Mihan Mini-Reseda ERI/2SA
Tuomari,Lis-Bet Liljeqvist
Mihan Isotakiainen ERI/2 SA
Mihan Värisura ERI/1SA,PN-3,ROP veteraani
Loppukehiin meni sitten vain Risu parhaan veteraanin valintaan, jossa ei valitettavasti tällä kertaa sijoitusta tullut.
Kaikkinensa mahtava reissu. Hyvin mahuttiin, kyllä sopu sijaa antaa. Onneksi Takkukin aloitti juoksunsa vasta reissulta kotiin palattua niin ei ollut ongelmia edes useamman uroksen mukana olo. Eikä sitä näköjään tarvi kieltäkään osata, kyllä ne asiat aina hoituvat tavalla tai toisella. Kiitos matkaseura tästä reissusta, huippua oli!
Kotona oltiin sunnuntaina puolen yön hujakoilla ja muutaman tunnin yöunien jälkeen taas tavarat kasaan ja auton kanssa tien päälle. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut ajaa kuin Kokkolaan asti ja suunnitelmana nyt vain ihan mökkilomailua perheen kesken. Tai Ida jatkoi edelleen rippileireilyä joten sen verran vajaalla porukalla lomailtiin.
Viikon aikana vierailtiin niin Eurooppalaisella ruokatorilla, kuin keskiviikon iltatorillakin. Kahviloissa käytiin kahvilla ja ravintolassa syömässä. Käytiin myös tapaamassa uutta parrakasta ystävää Sisua. Täytyy kyllä sanoa että halutessaan Takku osaa olla kertakaikkisen helppo matkakaveri. Hienosti pieni koira käyttäytyi joka paikassa vaikka ihmisiä oli välistä tungokseen asti. Kaiken hulinan keskellä me myös levättiin, saunottiin, uitiin, lenkkeiltiin ja nautittiin kesästä!
Kokkolan reissun jälkeen oli meillä Takun ja Jaakon kanssa pelkkää kotona lomailua. Ida ja Jyrki lähti Jyväskylään Neste Ralliin viikoksi ajanottohommiin. Yhden päivän vietin Jossulassa corgi-koiria ihastellessa ja kuinkas muuten kuin kuvaillessa. Big-Wood’s-päivät vetivät taas ennätysmäärän porukkaa paikalle, alkaa olla aika isot festarit jo tuolla Flinckin takapihalla 🙂 Paljon on tullut jo tuttuja corgiporukastakin joten näitä päiviä ei voi jättää välistä, vaikka meiltä ei kotoa corgi-koiraa löydykään.
Mitä sitten ollaan tehty näiden parin viikon aikana. No ei ainakaan sitä mitä piti. Huusholli on edelleen puoleksi siivoamatta, ne kaikista suurimmat projektit täysin aloittamatta. Mutta sen sijaan me ollaan lenkkeilty, uitu ja löhöilty edelleenkin.
Huomenna siis taas kutsuu työt. Jäähän noita syksyisiä iltoja ja viikonloppuja niiden tekemättömien kotitöiden tekoon. Paitsi että kolme seuraavaa viikonloppua meneekin yllätys yllätys koiranäyttelyissä 🙂
Ollaan me kuitenkin saatu pestyä mattoja, aikamoinen läjä. Nyt päätin että meillä ei enää ole talossa pentukoiraa ja kaikki pentuajan matot on puhtaana odottamassa uutta tulemista. Samoin lähti myös tietokonehuoneen ja keittiön välistä portti varaston hyllylle. Lapset kyllä vähän puistelivat päätänsä mutta minä vannoin että nyt on pentuajat tässä talossa ohitse pyyhkäistyjä. Ihan kaikenvaralta jätin kuitenkin vielä portin kiinnitykset seinään. Onko nuille matoille ja portille joskus vielä käyttöä, aika näyttää. Siellä ne nyt on kuitenkin odottamassa…
Tuo Mini-Agentti se ei kuitenkaan ole joka meille joskus muuttaa, niin söpö kuin se onkin. Se on meille väärää kokoa ja sukupuolta, mutta jollekkin se on se maailman parhain ja rakkain sitten aikanaan. Mukava sitä on kuitenkin käydä nuuskuttelemassa ja paijaamassa samalla kun käydään Takkua trimmauttamassa.
Toivotaan nyt vielä että loman loppumisesta huolimatta on kesää jäljellä
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 