Lomat on vietetty, paluu arkeen on edesssä…

Niinhän se vaan aina menee, että se loma loppuuu ihan kesken. Niin paljon ois ollut vielä tekemistä ja oishan tuota löhöilyäkin voinut vielä jatkaa. No ei auta, huomenna on aamulla noustava kun kello soi ennen kuutta ja aloitettava arkinen aherrus. Seuraavaan lomaan on vaan niin turkasen pitkä matka ja se alkaa jo valmiiksi ahistaa.

IMG_2765-001

Ennen loman alkua otettiin vähän esimakua matkailusta viettämällä pidennetty viikonloppu Virroilla snautsereiden erikoisnäyttelyssä. Ennätysmäärä osallistujia oli ilmoittautunut kisaan, sata pippuri&suolaa kisasi paremmuudestaan ja mustat snautserit siihen vielä päälle.

Me lähdettiin matkaan Kärkkäisten asuntoautolla jo torstai-iltana töiden jälkeen. Ajeltiin ensin Lappajärvelle Railin siskon mökille jossa saatiin nauttia hyvästä seurasta ja yöpaikasta, toki ensin vähän grillikodassa iltaa viettäen.

Perjantaina jatkettiin Tuurin kautta Virroille ja majoituttiin meille varattuun mökkiin johon tuli sitten illan kuluessa muukin seurue paikalle. Koiria vielä viimeisteltiin seuraavan päivän näyttelyyn ja seurusteltiin ja syötiin hyvin porukalla kokkaillen.

Erikoisnäyttelyyn oli kutsuttu tuomariksi pippuri&suola-nartuille Anja Kopp Saksasta, urokset arvosteli  Galyna Kalinichenko. Mihalaiset olivat hyvin edustettuna paikalla ja päivästä tulikin erityisen hieno.

Nartuissa ensiksi kehään menivät Takku ja siskonsa Hani (Mihan Iisoppi). Takku sai ERIn muttei sijoittunut kilpailuluokassa. Takku temppuili taas vaihteeksi hampaiden näytössä ja prinsessaa ei näköjään yhtään huvittanut nämä näyttelytouhut sille päivälle. Harmittavaa valtavasti nuo sen temput, ei auta muuta kuin lisää vaan treenausta ja kurinpalautusta. Hani sen sijaan esiintyi loistavasti ja valloitti tuomarin ihan täysin voittaen luokan SA:lla.

IMG_2110

Seuraavaksi valtavan suureen narttujen valioluokkaan menivät Pian Oona (Mihan Nokturno) ja Moine (Mihan Onnen Kantamoinen) sekä Saimin Noita (Mihan Noita-Akka). Kaikille  ERI:t ja suunta kilpailuluokkaan. Se olikin suuri jännitysnäytelmä sillä osallistujia tässä luokassa oli kaikista eniten, 24 narttua. Tunne oli huikea kun me Oonan kanssa juostiin ykköspallille ja SA:n kera  saatiin menolippu paras narttu-kehään.

DSC_0225
kuva: Markku Välilä

Viimeisenä nartuista kehään meni vetreät veteraanit, äiti ja tytär Sinttu (Mihan Hyazintti) ja Risu (Mihan Värisuora). Tytär vei tällä kertaa pidemmän korren ja voitti luokan SA:lla, Sinttu hienosti vanhimpana osallistujana luokassa toiseksi.

Uroksissa oli meiltä vain kaksi edustajaa, valioissa kilpailleet Eddy (Mihan Neljänsuora) ja Ärjy (Mihan Ärjyy Äimän Käkenä). Molemmille pojillekin ERI:t mutta ei sitten kuitenkaan sijoitusta kilpailuluokassa.

Paras narttu-kehässä oli siis kolme Mihalaista. Hani teki jättiyllätyksen ja nuoresta iästään huolimatta pesi koko porukan. Hani siis narttujen ykköseksi ja oikeutetusti ansaitsi voitollaan myös sertin. Kakkoseksi osoitettiin veteraaniluokasta Risu ja kolmanneksi valioluokan voittanut Oona. Huh huh, mikä menestys, siinä oli äiti ja kaksi tytärtä narttujen keulilla. Onnea vielä kaikille osallisille tästä hienosta voitosta!

Sitten valittiin rotunsa paras juniori, Hani voitti tässä kilpailussa urosten junioriluokan voittajan.

IMG_2155-001

Rotunsa parhaan veteraanin valinnassa Risu-äiti teki myös saman tempun eli voitti urosten veteraaniluokan voittajan.

IMG_2163

Sitten valittiin tietysti Rotunsa paras jossa vastakkain siis urosten voittaja Hopo (Delonnix Cormick) ja narttujen ykkönen Hani (Mihan Iisoppi). Tuomarin valinta osui tällä kertaa Hopoon ja täytyy todeta ettei se Hani huonolle hävinnyt. Onnea molemmille!

IMG_2166

Kasvattajaluokkaan me mentiin kokoonpanolla Risu, Ärjy, Hani ja Oona. Tämä ryhmä valittiinkin pippuri&suola luokista parhaaksi kunniapalkinnolla.

IMG_2192

Risulle oli ilmoitettu myös jälkeläisluokka ja siinä olivat mukana Risu ja lapsensa Ärjy, Takku, Hani ja Oona. Tämä ryhmä sijoittui rodussaan kolmanneksi kunniapalkinnolla.

IMG_2232

Loppukilpailuja odotettiin sitten jännityksellä, olihan meiltä edustaja lähes kaikkiin mittelöihin. Ensin kisailivat pennut keskenään, musta versio voitti tänä vuonna parhaan pennun palkinnon. Seuraavaksi vuorossa oli parhaan juniorin valinta. Meillä oli tietysti kaikki peukut pystyssä Hanin puolesta, vaikka myös kisakumppani oli ihan parasta mahdollista luokkaa. Heidin hieno musta poika Wanhan Purolan Zetor voitti parhaan junioirin palkinnon ja Hani hienosti toinen. Tähän Zetka-nuorukaiseenhan me tutustuttiin jo Tallinnan reissulla ja ihastuttiin siihen jo silloin kovasti.

IMG_2235

Veteraanit mittelivät paremmuudesta seuraavana ja Risu otti ja nappasi voiton kotiin, mustan nartun ollessa sitten toinen.

IMG_2242

Tuula oli ilmoittanut pari kilpailuun Eddyn ja Hani, eikä suinkaan turhaan. Tallinnassa ekaa kertaa esitetty pari petrasi vielä vähän esiintymistään ja näin ollen heille näytettiin punaista palkintopallia.

IMG_2245

Kasvattajaryhmän kanssa päästiin sitten vielä kierämään kehää mustaa ryhmää vastaan ja niinhän siinä kävi että Mihan-kasvattajaluokka oli tämän erikoisnäyttelyn BIS-ryhmä!

Best in show:ksi tämän kertaisessa erikoisnäyttelyssä valittiin Hopo eli Delonnix Cormick, onnea siitä taustajoukoille!

Näin oli tämän vuotinen erikoisnäyttely nähty ja koettu. Hauskaa oli ja Mihalaisten menestys tietysti kruunasi kaiken. Mutta ilman menestystäkin oltaisiin viihdytty, mukavassa seurassa viikonloppu meni hurjaa vauhtia. Kiitos myös meidän mökkikunnalle, Mirjalle ja Kajaanin porukalle ja Tuulalle, sekä tietysti Railin komppanialle ja Saimille ja Aulille naapurimökkiin. Otetaan ensi vuonna uusiksi! Viikko oli tiedossa vielä aherrusta ennen lomaa joten Virroilta oli kotia palattava sunnuntaiehtoona.

Meidän loma alkoi tietysti koiranäyttelyistä. Ensimmäisen viikonlopun ohjelmassa oli ensin lauantaina Oulun kansainvälinen näyttely ja sitten sunnuntaina samanmoinen koitos Kokkolassa. Takku oli ilmoitettu nyt ensimmäistä kertaa nuorten luokkaan vaikka sillä toki vielä kilpailuoikeus junioriluokkaankin olisi ollut.

Launtaille Ouluun oli meille taas sattunut tuomarimuutos. Romanialaisen Roberto Schillin tilalla snautsereita tuomaroi Harto Stockmari. Takulle Harto antoi EH:n ja sillä voitettiin kilpakumppani nuorten luokassa.

IMG_2301
kuva: Marita Ollikainen

Arvostelu: Oikea sukupuolileima ja mittasuhteet. Oikea muotoinen pää, hyvä purenta. Hyvä kaula, riittävä eturinta. Hyvä runko, mutta lyhyt rintakehä. Oikein kulmautunut takaosa. Hyvä runkoturkki, jalka ja partakarvat pehmeät. Liikkuu hyvin sivulta. Pehmeyttä selässä.

Oli muuten jokaisen muunkin osallistujan arvostelussa käsittääkseni maininta pehmeistä jalka-ja partakarvoista 🙂 ja olipa yksi narttu Stockmarille liian lyhytkin.

Launtai-iltana ajeltiin Kokkolaan jossa siis sunnuntaina kehä alkoi heti aamusta. Tuomarina snautsereilla Gertrud Hagström Ruotsista. Takku esiintyi taas vaihteeksi ilman moitteen sijaa, tuloksena nuorten luokasta ERI 1.

Arvostelu: Erinomainen tyyppi. Vahva femiininen pää hieman liian isoilla korvilla. Riittävä kaula. Riittävä runko ikäisekseen. Ok kulmaukset. Hieman pitkä lanne. Paljon löysää nahkaa. Pitäisi olla kovemmassa kunnossa. Erinomainen karvan laatu. Liikkuu hyvin.

Risu oli ROP-veteraani ja Moinelle ja Oonalle myöskin ERI:t. Esitettiin sitten kasvattajaluokkakin joka sai KP:n ja sillä käytiin sitten pyörähtämässä isossa kehässäkin ilman sijoitusta.

IMG_2513
Mihan Värisuora, Isotakiainen, Nokturno, Onnen Kantamoinen

Viikon verran vedettiin huilia ja seuraavana viikonloppuna suunnattiin akkojen reissulle Piteåån. Jaakko lähti Jyrki kanssa mökkeilemään Kokkolaan ja Ida meni isoseksi rippileirille Kultalaan, joten me lähdettiin Takun kanssa kahdestaan reissuun.

Päätettiin lähteä ajelemaan asuntoautolla kohti Piteåta hyvissä ajoin, perjantai-aamupäivällä. Onneksi lähdettiinkin sillä aika paljon me saatiin aikaa kulumaan tuohon matkaan vaikka se ei kilometreissä niin kauhean kaukana ollutkaan. Parilla stopilla mentiin, Haaparannassa käytiin ruokaostoksilla ja Tornion puolella tankattiin. Aikaa meni myös perillä autopaikan selvittelyssä, niin kauhean kielitaitoisia matkalaisia kun oli mukana. No kaikesta selvitään suomen, ruotsin, englannin ja käsimerkkien sekoituksella ja leiripaikkakin saatiin pystyyn. Hivenen taas koirien siistimistä ja pitkästä päivästä väsyneenä päät painui tyynyyn yllättävän aikaisin.

18
Takku viime silausta saamassa

Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa snautsereiden ja pinsereiden erikoisnäyttely jossa keskikokoiset snautserit tuomaroi Patrik Ragnarsson ruotsista. Takulle junioriluokasta ERI ja  kilpailuluokan voitto SA:lla.

5
Kuva: Marita Ollikainen

Arvostelu: Erinomainen tyyppi. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvänmuotoinen pitkä feminiininen pää. Tummat kauniit silmät. Hyväasentoiset korvat, joita koira voisi kantaa tiiviimmin pään myötäisesti. Hyvä purenta. Valpas ilme. Hyvä kaula. Ryhdikäs selkä. Sopusuhtaisesti kulmautunut edestä ja takaa. Erinomainen rintakehä. Hyvä eturinta. Erinomaiset raajat ja tassut. Hyvä leveä reisi. Matalat hyvät kintereet. Hyvä pigmentti. Tasaisesti jakautunut pippurisuola väri. Erinomainen häntä. Liikkuu hyvin, mutta ylälinja saisi olla vakaampi liikkeessä. Viehättävä temperamentti. Hyvin esitetty.

Takun kilpakumppani junioriluokasta:

10
Kuva: Marita Ollikainen

Risu voitti veteraaninartut SA:lla ja näin ollen molemmat sitten mentiin paras narttu-kehään. Risu veti pisimmän korren ja voitti nartut, Takku nuorimmaisena jäi ilman sijoitusta. Tuomari kyllä kävi meille vielä sanomassa että nuori, mutta erittäin kaunis.

Risu voitti sitten lopulta myös uroksen ollen rotunsa paras ja tietysti myös rotunsa paras veteraani, hienoa!

11
Kuva: Marita Ollikainen

Kääpiösnautsereilla oli tuomarina Sonny Ström, ruotsista myös hänkin. Mihalaiset eivät tänään olleen aivan hänen tyyppiään vaikkakin Yrtti nousi paras narttu luokassa toiseksi ja Sisu uroksissa myöskin toiseksi, ei toki huonosti sekään.

12
Mihan Mini-Yrtti PN2 (kuva:Marita Ollikainen)

Loppukahinoita sitten odoteltiin vuoroin auringon paistaessa täydeltä terältä vuoroin sataessa ihan urakalla. No, onneksi oli lopuksi taas sen paisteen vuoro ja kuivin jaloin päästiin juoksemaan ”isot kehät”.

Ensimmäisenä käytiin kääpiösnautserien kanssa kasvattajaryhmässä jossa sijoituttiin toiseksi. Kuvaa tästä ei ole, koska me oltiin kaikki kehässä.

Sitten Takku kävi näyttelyn kauneimman juniorin valinnassa. Takulla oli taas sellainen päivä, että kyllä nämä näyttelyt on ihan jees, jos sää mamma sitä haluat. Ei minkäänsortin temppuja tänään varastossa (paitsi pieni rusetin ryöstöyritys lopussa) ja tuloksena tästä BIS-juniori 2.

7
Kuva: Marita Ollikainen

2

Risu sitten taas pani parastaan veteraanin valinnassa ja juoksi reippaasti itsensä voittajaksi, monesko BIS-veteraanivoitto tämä olikaan vaikka vasta maaliskuussa veteraani-iän saavutti. Upea äiti Takulla.

13
Kuva: Marita Ollikainen

Päivän lopuksi oli tietysti vielä BIS-kilpailu jossa Risu lopulta sijoittui toiseksi, hienoa!

14
Kuva: Marita Ollikainen

Aika pitkä päivä tästäkin tuli, mutta hymyssä suin me jaksettiin 🙂

20
Kuva: Raili Kärkkäinen

Vielä kaikki tulokset lauantailta:

Tuomari Patrick Ragnarson,Ruotsi

Mihan Isotakiainen jun ERI/1,Rop juniori ,BIS-2 Juniori
Mihan Värisuora vet ERI/1 SA,PN1,ROP,ROP-veteraani,BIS-1 Veteraani,BIS-2!

Tuomari,Sonny Ström,Ruotsi

Mihan Mini-Älskare jun ERI/1 VSP-juniori
CappasWaan Darude Val ERI/1 SA,PU-2
Mihan Mini-Ärrätex jun ERI/2
Mihan Mini-Yrtti Val ERI/2 SA,PN-2
Mihan Mini-Reseda vet ERI/2SA,vara sert.

Illalla sitten nippanappa jaksettiin vähän maistella shamppanjaa ja kilistellä menestystä seuraavan päivän näyttelylle. Uskokaa tai älkää mutta valot sammui meijän autosta illalla yhdeksältä ja unten mailla oltiin ennätysäkkiä.

Sunnuntaina oli vuorossa Piteån kansainvälinen näyttely. Keskareilla tuomarina Liz-Beth Liljeqvist, ruotsista. Ei ollut meidän koirat tänään tämän tuomarin mieleen, Takulle nuorten luokasta ERI 2 SA ja Risulle veteraaneista ERI 1 SA PN3 ROP-vet. Serti jäi näin ollen vain haaveeksi tältä reissulta, täytynee Ruotsiin siis palata näyttelyn merkeissä myöhemmin uudestaan.

Onneksi pikku-Mellu tsemppasi kääpiöiden kehässä itsensä paras narttu kakkoseksi ja nappasi sen tavoitellun sertin ja näin ollen pelasti meidän päivän menestyksen suhteen. Hyvä Mellu!

21
Kuva: Marita Ollikainen

Tässä kaikki tulokset sunnuntailta:

Tuomari Michael Leonard,Irlanti

Mihan Mini-Älskare EH
CappasWaan Darude ERI/3SA
Mihan Mini-Ärrätex ERI/1SA,PN-2,sert.
Mihan Mini-Yrtti ERI/2 SA
Mihan Mini-Reseda ERI/2SA

Tuomari,Lis-Bet Liljeqvist

Mihan Isotakiainen ERI/2 SA
Mihan Värisura ERI/1SA,PN-3,ROP veteraani

Loppukehiin meni sitten vain Risu parhaan veteraanin valintaan, jossa ei valitettavasti tällä kertaa sijoitusta tullut.

3
Ähäkutti mamma, kyllä minä silloin osaan kun vain viitsin! (kuva: Marita Ollikainen)

Kaikkinensa mahtava reissu. Hyvin mahuttiin, kyllä sopu sijaa antaa. Onneksi Takkukin aloitti juoksunsa vasta reissulta kotiin palattua niin ei ollut ongelmia edes useamman uroksen mukana olo. Eikä sitä näköjään tarvi kieltäkään osata, kyllä ne asiat aina hoituvat tavalla tai toisella. Kiitos matkaseura tästä reissusta, huippua oli!

Kotona oltiin sunnuntaina puolen yön hujakoilla ja muutaman tunnin yöunien jälkeen taas tavarat kasaan ja auton kanssa tien päälle. Tällä kertaa ei onneksi tarvinnut ajaa kuin Kokkolaan asti ja suunnitelmana nyt vain ihan mökkilomailua perheen kesken. Tai Ida jatkoi edelleen rippileireilyä joten sen verran vajaalla porukalla lomailtiin.

Viikon aikana vierailtiin niin Eurooppalaisella ruokatorilla, kuin keskiviikon iltatorillakin. Kahviloissa käytiin kahvilla ja ravintolassa syömässä. Käytiin myös tapaamassa uutta parrakasta ystävää Sisua. Täytyy kyllä sanoa että halutessaan Takku osaa olla kertakaikkisen helppo matkakaveri. Hienosti pieni koira käyttäytyi joka paikassa vaikka ihmisiä oli välistä tungokseen asti. Kaiken hulinan keskellä me myös levättiin, saunottiin, uitiin, lenkkeiltiin ja nautittiin kesästä!

22

Kokkolan reissun jälkeen oli meillä Takun ja Jaakon kanssa pelkkää kotona lomailua. Ida ja Jyrki lähti Jyväskylään Neste Ralliin viikoksi ajanottohommiin. Yhden päivän vietin Jossulassa corgi-koiria ihastellessa ja kuinkas muuten kuin kuvaillessa. Big-Wood’s-päivät vetivät taas ennätysmäärän porukkaa paikalle, alkaa olla aika isot festarit jo tuolla Flinckin takapihalla 🙂 Paljon on tullut jo tuttuja corgiporukastakin joten näitä päiviä ei voi jättää välistä, vaikka meiltä ei kotoa corgi-koiraa löydykään.

Mitä sitten ollaan tehty näiden parin viikon aikana. No ei ainakaan sitä mitä piti. Huusholli on edelleen puoleksi siivoamatta, ne kaikista suurimmat projektit täysin aloittamatta. Mutta sen sijaan me ollaan lenkkeilty, uitu ja löhöilty edelleenkin.

Huomenna siis taas kutsuu työt. Jäähän noita syksyisiä iltoja ja viikonloppuja niiden tekemättömien kotitöiden tekoon. Paitsi että kolme seuraavaa viikonloppua meneekin yllätys yllätys koiranäyttelyissä 🙂

Ollaan me kuitenkin saatu pestyä mattoja, aikamoinen läjä. Nyt päätin että meillä ei enää ole talossa pentukoiraa ja kaikki pentuajan matot on puhtaana odottamassa uutta tulemista. Samoin lähti myös tietokonehuoneen ja keittiön välistä portti varaston hyllylle. Lapset kyllä vähän puistelivat päätänsä mutta minä vannoin että nyt on pentuajat tässä talossa ohitse pyyhkäistyjä. Ihan kaikenvaralta jätin kuitenkin vielä portin kiinnitykset seinään. Onko nuille matoille ja portille joskus vielä käyttöä, aika näyttää. Siellä ne nyt on kuitenkin odottamassa…

15
Mihan Mini-Agentti

Tuo Mini-Agentti se ei kuitenkaan ole joka meille joskus muuttaa, niin söpö kuin se onkin. Se on meille väärää kokoa ja sukupuolta, mutta jollekkin se on se maailman parhain ja rakkain sitten aikanaan. Mukava sitä on kuitenkin käydä nuuskuttelemassa ja paijaamassa samalla kun käydään Takkua trimmauttamassa.

Toivotaan nyt vielä että loman loppumisesta huolimatta on kesää jäljellä

IMG_2704-002m_fb
Kuva: Jyrki Tiittanen

Tere tulemast Tallinna…

Koska ei olla köyhiä ja kipeitä, hyvissä ajoin kevään aikana otettiin kalenteri käteen ja alettiin täyttää sitä kaikilla kivoilla kesänäyttelyillä. Ajatuksena varmaankin oli ettei kesälomarahat ainakaan jäisi käyttämättä, siltä se nyt ainakin tuntuu. Ihanan halpaa näyttää olevan tämä näyttelyissä käyminen, onneksi niitä ei tullut valittuakaan kalenteriin kuin lähes joka viikonlopulle, parhaimmille kaksi :-).

Ennen näyttelyturneen aloitusta käytettiin Takku ensin hierojalla. Se sai tuossa keväällä ennen Vaasan näyttelyä pienen palkeenkielen oikeaan takajalkaansa ja ilmeisesti sen seurauksena liikkeet olivat epäpuhtaat. Tämän huomasi ensin kasvattaja Raili Vaasassa ja kun vielä vappuna match showssa useampikin kaveri kävi tästä sanomassa varattiin aika hierojalle. Uskon että tästä hieronnasta oli apua ja seuraavakin aika on jo varattuna.

IMG_3785

IMG_7655-001

Takiainen siistittiin näyttelykuntoon ja startattiin ensimmäiseen ulkonäyttelyyn Oulaisiin, snautsereilla siellä tuomarina Elina Haapaniemi. Suurta menestystä ei meille tullut, lähetettiin kiinteytymään kotiin tuloksella ERI 1.

takkuoulaisissa

Kääpiösnautsereissa Mihalaiset kävivät keräilemässä palkintopöytää puhtaaksi. Mihan Mini-Yrtti pokkasi viimeisen sertinsä valioituakseen ja oli lopulta ROP. Veljensä Mihan Mini-Yatzyman sai myös valionarvoon vaadittavan viimeisen sertin ja oli VSP. Mihan Mini-Reseda kilpaili ensimmäisen kerran veteraaneissa ja oli PN2 sekä ROP-vet.

IMG_8198

Loppukilpailutkin menivät loistavasti. Reseda ravasi helteisessä säässä itsensä lopulta BIS-veteraaniksi ja Mihan kasvattajaryhmä oli BIS 2.

kasvattajaryhmaoulaisissa
kuva: Miia Hummasti

Erittäin iloinen olen myös Takun parhaan kaverin Roccan puolesta, se sai Oulaisista ensimmäisen sertinsä ja voitti urokset sijoittuen lopulta VSP:ksi, onnea Sussu!

IMG_8214
alaskanmalamuutti Grand Viking Rock Illa Kuvianartok

Meidän ystäväpiiri on täydentynyt myös uudella ihanalla risuparralla. Sulo ja Manu on saanut uuden pikkuveikan ja toivotaan että siitä kasvaa Takullekin oiva painikaveri. Syötävän suloinen se ainakin osasi olla, niin snautserimaisen viaton kuin olla ja voi. Tacillan Top Dog se on oikealta nimeltään, Topiksi kutsutaan.

Oulaisten näyttelyä seuraavana päivänä kävin suorittamassa talkoovelvoitettani agilityn treeniryhmäpaikkaa vastaan. Raahessa kisattiin kaksipäiväiset agilitykisat ja sunnuntain istuin kameran kanssa kentän laidalla kuvaten ja kavereita kannustaen.

Luokka 1 kuvat löytyy täältä

IMG_8683

Luokka 2 kuvat löytyy täältä

IMG_9106

ja Luokka 3 kuvat löytyy täältä

IMG_9561

Sitten kerättiin muutama viikko voimia ja valmistauduttiin seuraavaan koitokseen. Välissä päästiin sentäs kerran agilitytreeneihinkin, minkä Takiainen veti oman tahtonsa mukaan. Mukavaa kun oli uusi yleisö paikalla ja siitä haltioituneena se veti rataa ympäri sata lasissa ja esteitä oman makunsa mukaan suorittaen. Kotiläksyksi tästä kerrasta jäi kurinpalautusta tuolle kakaralle. Pitäisi saada se jotenkin ymmärtämään että sitä agilitya on tarkoitus harrastaa YHDESSÄ!

Lopulta koitti myös tämän kesän ensimmäiset lomapäivät. Ne oli anottu meidän odotettua ulkomaan turneeta varten, jota oli suunniteltu tässä kevään mittaan porukan voimin. Auto lastattiin täyteen tavaraa ja startattiin matkaan torstai-aamuna. Ensimmäinen välipysäkki oli Porvoossa kasvattajan luona jossa saatiin yöpyä ja nauttia aivan mahtava grilli-illallinen kaikkine tykötarpeineen, mukavassa seurassa tietenkin. Ilta venyi vähän turhankin pitkäksi mutta ei malttanut aiemmin nukkumaan.

Perjantai-aamuna aikaisin viiden tietämiin startattiin Porvoosta kohti Länsisatamaa josta lautta lähti Tallinnaan. Matkassa mukana oli meidän ja Takun lisäksi Raili ja Riikka,Takun emä Risu (Mihan Värisuora) sekä kääpiöt Yrtti (Mihan Mini-Yrtti),Mellu (Mihan Mini-Ärrätex) ja Reseda (Mihan Mini-Reseda), Tuula ja keskarit Eddy (Mihan Neljän Suora) ja Hani (Mihan Iisoppi) sekä Pia ja keskarit Oona (Mihan Nocturno) ja Moine (Mihan Onnen Kantamoinen). Hyvin sujui ensimmäinen laivamatka vaikka sitä vähän ennalta jännitinkin. Onneksi Takku sai autoon seurakseen kokeneen matkustajan joka toivottavasti äidin esimerkillä opetti kakaraansa matkustamaan. Ei se Takku ainakaan kovin traumatisoituneelta näyttänyt meidän autolle palatessa. Koirat siis matkustivat laivassa autossa, jossa oli viritettynä kaikki mahdolliset viilennyskeinot mitä keksittiin. Me ihmiset nautimme laivan aamiaspöydästä kattavan aamupalan siinä laivan matkatessa kohti itänaapuria.

3.6.2016 Ryhmänäyttely Tallinna

Ensimmäinen koitos oli Luigen alueella järjestetty ryhmänäyttely. Sinne oli meille tullut tuomarimuutos ja Marianne Holmin tilalta keskarit arvosteli Tapio Eerola. Arvosteluista ei ole oikein varmaan selkoa sillä Eerola arvosteli tässä näyttelyssä ensimmäistä kertaa Eestin kielellä.

Kehässä kävi ensimmäisenä pyörähtämässä Eddy sijoittuen urosten parhaaksi. Seuraavaksi kehään päästiin minä Takun ja Tuula Hanin kanssa. Takku ei arvostanut kahden tuomarin taktiikkaa ja minun valmistautuessa hampaiden näyttöön edestä lähestyvälle tuomarille, Takku pyörähtikin ympäri takaa tulevaa tuomaria kohti. Tässä Eerola totesi minulle että mites tähän nyt pitäisi suhtautua. No suhtautui sitten niin että antoi H:n ja kirjoitti arvosteluun jotenkin näin että koira ei ole handlerin hallinnassa. Muuten arvostelu oli (sen mitä joku meille ystävällsesti käänsi) pelkkää hyvää. Takun sisko Hani esiintyi hienosti ja nappasi ERI:n ja SA:n ja lunasti pääsyn paras narttu-kehään.

IMG_1061

Avoimessa luokassa kilpaili Moine, jolle myös lippu parhaan nartun valintaan samoiten kuin valioissa kilpailelleelle Oonalle. Veteraaneissa kehään astuivat seurueeseen liittynyt Takun mummu Sinttu (Mihan Hyazintti) 13-vuoden ikäisenä sekä tyttärensä Risu 8-vuotiaana. Tytär vei voiton tässä luokassa ja molemmat lähetettiin PN-kehään. Risu sai luokan voittajana veteraani-sertin ja valmistui samalla myös Eestin veteraanivalioksi.

Paras narttu-kehässä ykköspallille sijoittui Risu, kakkoseksi Hani (samalla myös Rop-juniori), kolmoseksi Oona ja neljänneksi Sinttu. Rotunsa parhaan valinnassa äiti Risu voitti poikansa Eddyn.

IMG_1099

Kääpiösnautsereissa hieno meno jatkui. Yrtti sijoitus oli PN2 ja lisäksi sille ojennettiin serti-ruusuke jolla hienosti saavutti FIN MVA:na myös EE MVA-arvon. Reseda ponnisti veteraaniluokasta PN4:seksi ja oli myös Rop-Vet saaden veteraanisertin. Mellulle valitettavasti tästä näyttelystä EH.

Loppukehissä sijoituksia sateli jälleen. Riikka teki melkoisen tempun ja esitti kolmesta kääpiösnautserista koostuvan kasvattajaryhmän yksin ja mielettömän hienosti se menikin. Tästä suorituksesta palkintona BIS-Kasv 4.

IMG_1162
Bis-kasvattaja 4 (Mihan Mini-Yrtti, Mihan Mini-Ärrätex ja Mihan Mini-Reseda)

Risu esiintyi loppukehissä sekä parhaan veteraanin valinnassa sekä jälkeläisryhmänsä kanssa parhaan jälkeläisryhmän valinnassa. Veteraaneissa juoksi myös Reseda joten jännättävää oli kaksin verroin. Risu teki hattutempun ja valittiin ensin BIS-veteraaniksi ja sitten myös ryhmänsä kanssa BIS-jälkeläisryhmäksi.

IMG_1168
Bis-jälkeläisryhmä (Mihan Värisuora, Mihan Neljän Suora, Mihan Iisoppi ja Mihan Nocturno)

Hani kävi vielä pyörähtämässä Bis-juniorin valinnassa, mistä ei valitettavasti enää sijoitusta herunut.

Lisää kuvia näyttelystä

Ryhmänäyttelyn tulokset snautseri p&s

Ryhmänäyttelyn tulokset kääpiösnautseri p&s

Näyttelyn jälkeen pikaisesti vain iltapalaa ja unten maille sillä päivä venyi aika pitkäksi.

4.6.2016 Eestin voittaja-näyttely Tallinna

Seuraavana näyttelynä vuorossa oli lauantaina Eestin voittaja-näyttely Kalev-stadionilla. Pia ja Jyrki urhoollisena nousivat ensimmäisenä ylös ja kävivät pystyttämässä meille teltan näyttelyalueelle jonne olisi ollut likitulkoon mahdotonta saada enään myöhemmin päivästä telttapaikkaa. Me muut sitten ulkoiluttelimme koiria ihanassa puistossa hotellin vieressä ja vuorotellen kävimme aamupalalla toisten pitäessä koirille seuraa hotellihuoneissa.

Ennalta jännitimme tulosten lisäksi myös sitä miten kehäaikataulujen käy, onko keskarit ja kääpiöt lopulta yhtäaikaa kehissä. Onneksi kehät sentään oli vierekkäiset, mikä vähän helpotti seuraamista. Kyllähän me lopulta sitten jouduttiin värväämään vähän apukäsiäkin kehään ja kehänreunoille, mutta onneksi sekin järjestyi. Yhteistyötä löytyi myös muiden suomalaisten snautseri-ihmisten kesken, telttoja vahdittiin vuoron perään että tavarat oli turvassa. Näytti siellä epäilyttäviä hemmoja kiertelevän telttoja, onneksi ei tarvinnut jättää tavaroita vahtimatta.

Tässäkin näyttelyssä meille oli tullut tuomarimuutos ja keskareita arvostelemaan saapui Shaun Watson. Kehään pääsi ensimmäisenä jälleen Eddy joka sijoittui PU2:seksi Vara-Cacibin kanssa. Urosten voiton toi Suomeen Imperator Artax’s Angels Eestin voittaja-tittelin kera. Sitten taas kehään siskokset Takku ja Hani. Takku malttoi tänään jo vähän käyttäytyäkin ja se palkittiin luokkavoitolla kera SA:n. Näin Takku lunasti itsellensä EE JV-16 tittelin ja sai jun-sertin ja oli Rop-jun. Hani sijoittui luokan kakkoseksi myöskin SA:lla.

Sitten oli vuorossa avoimet nartut joissa Moine luokan voittajaksi SA:lla samoin kuin Oona valionartuissa. Veteraaneissa kisasi taas Risu ja Sinttu jotka saivat venäläisen kilpasiskon nyt joukkoon. Voiton vei Dronas Asti Mondoro, jolla on muuten isänä Saimi & Ahdin edesmennyt uros Pablo. Toiseksi sijoittui luokassa Risu ja kolmanneksi Sinttu, kaikille myöskin SA.

Paras narttu-kehässä voiton ja tittelin vei Venäjälle veteraaninarttu, toiseksi sijoittui Oona Cacibin kera, kolmanneksi Takku ja neljänneksi Risu. Vara-Cacibista ja sertistä pyydettiin sitten kilpailemaan siihen oikeutetut nartut PN-kehän ulkopuolelta ja Vara-Cacib ojennettiin Moinelle (joka vahvistuu Cacibiksi Oonan jo ollessa kansainvälinen muotovalio). Serti meni sitten Raappavuoren Hepsankeikalle Moinen ollessa jo Eestin muotovalio.

Rotunsa parhaan valinnassa narttu vei voiton, Budon pokatessa VSP-pokaalin.

Mihan kasvattajaluokka oli Rop samoiten kuin Risun jälkeläisryhmä.

Kääpiösnautsereissa Yrtti oli PN2 saaden Cacibin, valioissa nyt kilpaillut Reseda PN4 ja junnuissa kilpaillut Mellu ERI 2 SA.

Loppukehissä ensin juostiin kasvattajaryhmän kanssa, josta vain hyvää kokemusta. Risu marssitti areenalle jälleen jälkeläisryhmänsä joka meidän kaikkien yllätykseksi ohjattiin ykköspallille, hui miten hienoa!

IMG_1224
Mihan Värisuora ja lapsensa Mihan Neljän Suora, Mihan Isotakiainen, Mihan Iisoppi ja Mihan Nocturno

Takku kävi vielä ravaamassa Bis-juniorin valinnassa mistä meille hieno kokemus muttei sijoitusta.

Näyttelypäivä ei ihan niin pitkäksi venynyt kuin edellinen päivä ja nyt meille jäi vähän aikaa illasta mukavaan seurusteluunkin. Hotellin ravintolassa syötiin maittava illallinen ja vähän juhlittiin kahden päivän hienoa menestystäkin. Nukkumaan oli kuitenkin jouduttava hyvissä ajoin sillä vielä oli yksi näyttelypäivä edessä.

takkuhotellissa
Takku tähyää maisemia hotellin ikkunasta

Kuvat Voittaja-näyttelystä

Voittaja näyttelyn tulokset snautseri p&s

Voittaja näyttelyn tulokset kääpiösnautseri p&s

5.6.2016 Snautsereiden erikoisnäyttely Tallinna

Viimeisenä oli turneella vuorossa Eestin snautseriklubin järjestämä erikoisnäyttely Luigen alueella. Aamulla taas koirat aikaisin puistoon lenkille ja sitten auton pakkausta ja suunta kohti Luigea.

IMG_1258

Tuomariksi erikoisnäyttelyyn oli kaikille roduille kutsuttu Birgit Bischoff Saksasta. Täällä keskarit aloittivat taas ensimmäisenä, Eddy joukon etunenässä. Eddylle PU2 sijoitus, voitto tänäänkin Imperator Artax’s Angelsille.

Seuraavaksi taas vuoroon siskokset Takku ja Hani. Hani tänään luokan ykköseksi SA:lla ja Takku kakkoseksi myöskin SA:n kera. Koska Hani on jo Eestin juniorimuotovalio jun-serti ojennettiin Takulle. Hani myöskin Rop-juniori.

Avoimessa luokassa Moine ERI2, tämän luokan voitti Raappavuoren Hepsankeikka jolle kolmas serti Eestistä ja plakkariin FI&EE MVA. Valioluokan ykköseksi Oona SA:lla, ja veteraaneissa eilinen sijoitusjärjestys toistui Dronas Asti Mondoron voittaessa, Risun ollessa kakkonen ja Sintun kolmonen SA:n kera.

Sinttu kehässä:

IMG_1442
Bis-veteraaniksi valittu Dronas Asti Mondoro

Paras narttu kehässä mielettömän hienosti voiton vei vielä junnuluokassa kilpaillut Hani, kakkoseksi Dronas Asti Mondoro, kolmanneksi Raappavuoren Hepsankeikka ja neljänneksi Risu. Hieno voitto Hanille!!!

IMG_1315
Paras narttu luokkaa: Mihan Iisoppi, Mihan Isotakiainen, Raappavuoren Hepsankeikka, Mihan Nocturno, Dinamunde Military Brend, Dronas Asti Mondoro, Mihan Värisuora, Mihan Hyazintti

Rotunsa parhaan valinnassa Budo voitti ja Hani oli VSP.

Mihan kasvattajaryhmä Rop-kasv ja Risun jälkeläisryhmä Rop-jälk.

Kääpiöissä Mellu ERI3 SA, Yrtti ERI4 SA ja Reseda ERI 1 SA PN4 Rop-vet.

Loppukilpailuissa taas mieletön menestys jatkui. Kasvattajaryhmissä käytiin pokkaamassa kaksi ensimmäistä palkintoa Riikan juostessa kääpiöiden kanssa ykköseksi ja me muut keskareiden kanssa kakkoseksi, huh huh!

Parikilpailuun oli Tuula ilmoittanut Eddyn ja Hanin ja he kävivät hakemassa Bis-pari 4 sijoituksen!

IMG_1374

Veteraaneissa Reseda jatkoi hienoa menoaan veteraanikehissä ja Riikan handlaamana nappasi Bis-vet 3 sijoituksen.

IMG_1429

Bis-juniorin valinnassa Hani jatkoi hienoa esiintymistään ja nousi aina kakkospallille saakka.

IMG_1417

Lopuksi vielä Bis-jälkeläisryhmän valinta jossa voitto jälleen Risulle, kolme näyttelyä ja kolme Bis-jälkeläisryhmää!

IMG_1395

Näyttelyn lopuksi vielä ikuistettiin kuvaan Takku ja siskonsa Hani, emänsä Risun ja mummunsa Sintun kanssa. Toivottavasti ei ollut ainut kerta kun samoissa kehissä pyöritään!

IMG_1335

IMG_1327

Mihan Hyazintti, tyttärensä Mihan Värisuora jonka tyttäret Mihan Isotakiainen ja Mihan Iisoppi.

Kuvat erikoisnäyttelystä

Erikoisnäyttelyn tulokset snautseri p&s

Erikoisnäyttelyn tulokset kääpiösnautseri p&s

Näin oli takana huikeat kolme päivää Tallinnan kehissä. Aika pakata auto kotimatkaa varten ja ajella satamaan odottamaan laivan lähtöä. Onneksi jäi vielä pikaisesti hetki aikaa ulkoiluttaa koirat ja käväistä paikallisessa ostoskeskuksessa kotimatkaeväitä hakemassa. Muuta ei autoon sitten mahtunutkaan, tuliaiset jäivät kaupan hyllylle odottamaan seuraavaa kertaa.

autoonlastattu

Jäikö harmittamaan se yksi juniori serti joka jäi uupumaan Eestin juniorimuotavalion- arvosta. Ei jäänyt, hienoja tuloksia ja kokemuksia saatiin silti. Näyttelyt ovat vain näyttelyitä ja koirat eivät ole koneita. Meille Takku on paras vaikka se ei juniorivalioksi tullutkaan 🙂

Kotimatkalla autossa oli läjä väsyneitä koiria. Voi sitä riemua kun ne pääsi Mihalan pihaan karistamaan Tallinnan tomut tassuistaan. Saimi & Ahti oli siellä meitä odottamassa ja pikaisten matkakuulumisten jälkeen nukuimme vielä yhden yön Mihalassa. Seuraavana päivänä jäljellä oli vielä se uuvuttavin etappi, pitkä kotimatka. Raskas oli reissu, mutta kannatti. Heti kun on seuraavat matkarahat koossa, voidaan taas selailla näyttelykalenteria. Porukalla nämä reissut on ihan parhaita, kiitos seurasta Jyrki, Raili, Riikka, Tuula, Pia, Marita ja Jorma!

kotimatkallavaskikellossa
Taukopaikalla

Kotona arkiset puuhat jatkuvat. Agilitya päästiin treenaamaan ensin oman ryhmän harkoissa ja sitten vielä seuraavana lauantaina Jossun porukan mukana. Kiitos Jossulle tästä mahdollisuudesta, kivaa oli yhdessä puuhastella. Tuon ensimmäisen näytösluonteisen shown jälkeen Takkukin löysi yhdessä tekemisen vaihteen ja nyt me suoritettiin jo muutama este samaan aikaankin, kyllä se tästä!

takkuagility
Kuva: Mikko Palsola

Hierojallakin ollaan käyty toistamiseen, toivottavasti siitä on hyötyä. Pitäisi alkaa pikkuhiljaa miettiä myös Takun virallista kuvaamistakin, Hanihan on jo kuvissa käynyt tuloksin B/B ja 0/0!

Loppuun vielä prinsessa ikuistettuna rusettinsa kanssa:

IMG_1484
EE JV-16 Mihan Isotakiainen (kuva:Ida Tiittanen)

 

Vuosi rinsessan palvelijana

IMG_6174

Niin se vain on vuosi vierähtänyt. Päivälleen vuosi takaperin, vapun päivänä, tallusteli tuo pieni mutta pippurinen Takiainen meidän ovesta sisään. Voi tuota rakasta pientä risupartaa, onhan se kyllä ehtinyt laittaa sekaisin koko huushollin ja tuonut pyörremyrskyn lailla vähän eloa tähän torppaan. Enpä olisi uskonut kuinka vauhdikasta voi elämä olla partaisen rinsessan hovissa, mutta nyt sen uskoo sekä minä että varmasti puoli tätä valtakuntaa.

Takun 1-vuotissynttäreitä juhlittiin siis maaliskuussa. Sankari sai maksalaatikkokakkua ja vähän puruluita lahjaksi, muuten ne meni yllättävän rauhallisissa merkeissä.

Pääsiäinen kului kotosalla ja silloin vähän lomailtiinkin. Se tiesi Takulle mukavia pitkiä lenkkejä päivänvalossa tuonne metsiköihin ja maastoihin ja vielä kun säätkin suosi niin mikä sen mukavampaa. Nautittiin kyllä kaikki.

IMG_6139-001

Takku on kasvanut ja kehittynyt nuoren koiran mittoihin. Se on nyt 47,5 cm korkea ja painaa noin 18 kg. Minä tykkään kovasti sen päästä ja on sillä hieno kroppakin. Vähän on vielä löysyyttä siellä sun täällä mutta toivottavasti aika korjaa senkin asian. Onhan siinä toki virheensäkin, mutta kovasti minun makuun se kaikinpuolin on.

Rauhallisesta lomasta huolimatta, muuten meillä on kyllä taas sattunut ja tapahtunut. Nyt voisi jo melkein sanoa, että meillä asustaa koira joka ei näyttelyihin halua. Tai ainakin se tekee kaikkensa ettei sinne joutuisi. Ensin se mursi varpaansa ja leikkuupöydällä käytyään yhtä varvasta köyhempänä paranneltiin jalkaa niin että pentuluokat jäi välistä. Sitten odoteltiin karvan kasvua leikattuun jalkaan ja se oli kyllä hidasta. No sitten kun alkoi olla karvat kasassa se halusi värjätä ne punaiseksi. Ida värjäsi meillä hiuksiaan ja eiköhän vain Takku onnistunut huitaisemaan kolmeen jalkaan sitä punaista hiusväriä. Jokainen tietää että punainen väri ei omassa päässä kauaa pysy, mutta tiedoksi vaan että koiran jalassa pysyy. Ei auttanut mitkään pesuaineet eikä takuuvarmat patenttikeinot, jalka vain loistaa punaisena. Kahdesta jalasta saatiin nypittyä punaiset karvat veks, mutta tuossa yhdessä jalassa ei olisi ollut karvan karvaa jos niitä olisi lähtenyt pois kiskomaan. No, sitten seuraavaksi viikkoa ennen näyttelyä se onnistui vielä lenkillä telomaan jalkansa niin että polven yläpuolella oli iso lovi. Onneksi sekin siitä arpeutui eikä jäänyt kehittelemään mitää isompaa avohaavaepisodia.

Kaiken tämän jälkeen Takku kuitenkin löysi itsensä ensimmäisestä virallisesta koitoksesta, Vaasasta. Oikein oltiin tyytyväisiä rinsessa esiintymiseen, hyvin malttoi pönöttää kehässä ja juosta lompsuttelikin ihan mallikkaasti. Tuloksena JUN ERI 1 SA, paras narttu-kehästä ei sitten enää herunut sijoitusta.

takkuvaasassa
kuva: Marita Ollikainen

IMG_6751

Reissu oli mukava, ja parasta tietysti niissä aina on että ollaan porukalla liikenteessä. Raili, Riikka ja Marita hurauttivat paikalle asuntoautolla ja kehään mentiin koko poppoolla. Riikka pyöräytti kehässä kääpiösnautsereista Mellun ja Yrtin joille tällä kertaa hyvää kokemusta, Resedan joka haki cacib-ruusukkeen pois kuleksimasta valmistuen kansainväliseksi valioksi sekä keskisnautsereissa Takun emän Risun jolle VET ERI 1 SA ja VSP-vet.

Kuvakinhan se todistaa, kyllä koiranäyttelyissä on mukavaa:

IMG_6731
kuva: Jyrki Tiittanen

Laitan tähän vielä Maritan ottamat kuvat Risusta (Mihan Värisuora) tuolta Vaasan reissulta, minusta ne on niin hienot.

Onneksi on tullut kevät ja kesäkin lähenee kovaa kyytiä. On ihanaa kun töistä tullessakin on vielä valoisaa ja kerkeää metsään lenkille hyvin ennen pimeän tuloa. Sitä herää kyllä talviunestaan kummasti kun tulee aurinkoa ja lämpöä. Kesän näyttelytkin lähestyvät kovaa kyytiä, toivottavasti tuo iloisen punainen väri jalassa edes hivenen haalistuu.

Jossun TuTu sai pennut tuossa maaliskuun alussa ja vähän olen ehtinyt niitäkin käydä lällyttelemässä, enemmänkin olisi kyllä mieli tehnyt. Sen verran kuitenkin että vähän muistuu mieleen pentuajat ja pennuntuoksu.

pentupalloilee

 

Lauantaina me eksyttiin lenkkireissulla paikallisiin harjoitusraveihin. Takku katseli innoissaan ohi juoksevia hevosia. Perinteisesti aika tapahtumarikkaita ovat nuo pikku ravit eikä sen puoleen nämäkään kovasti poikenneet aiemmasta. Kärryrikkoja, uusintalähtöjä ym. oli oheisohjelmassa onnistuneiden lähtöjen seassa. Makkararahatkin saatiin lainattua niin ei jääty ilman ravimakkaroitakaan, eikä rinsessalle tullut paha mieli.

takkuraveissa

 

Näin vapun aikaan on Raahessa perinteisesti järjestetty Match Show tuolla museon rannassa. Tänä vuonna sää kyllä suosi järjestäjiä ja ehkäpä siksi koiriakin oli mukana yli sata hännänhuiskuttajaa. Takku lähti harjoittelemaan kehiä varten ja kannattamaan seuraa omalla osallistumispanoksellaan. Hienosti Takku esiintyi aikuisten punaisten neljänneksi asti. Palkinnoksi tuotiin kotiin pokaali, lelu, luita ja namupussi.

Parhaan paikan itselleen lunasti Marikan hienosti miehistynyt Milo-belgi, joka kyllä voittonsa ansaitsi upealla esiintymisellään ja juoksi Bis-voittoon asti! Onnea Marikalle.

IMG_7451

Tähän loppuun vielä juhlakuva tästä kuluneesta tapahtumarikkaasta vuodesta, Takun tyyliin: ähäskutti, itteppä koiras valittit!

IMG_6525

Takku 1 vuotta

Takku_06032016_6
Kuva: Johanna Flinck

Meidän rakas partanaama täyttää tänään yhden kokonaisen vuoden. Taidetaan herkutella illalla vähän maksalaatikkokakulla ja nakkikynttilöillä. Joku lahjakin täytyy toki antaa, ainakin uusi luu herkuteltavaksi. On se tuo pikkurakki kyllä kaiken sen ansainnut, ehdottomasti. Takku on tuonut niin paljon iloa tuon ensimmäisen elinvuotensa aikana koko perheelle, ettei sitä pysty edes sanoin kertomaan. Koko perhe rakastaa tuota ilkikurista takkupartaa täydestä sydämmestään eikä sitä ilman enää osaisi olla.

Välillä vähän pelkäsin että saadaanko me koskaan tuota koiraa elävänä yksivuotiaaksi saakka, niin tapahtumarikas vuosi meillä on takana. Saatiinpa kuitenkin! Matka jatkuu ilman yhtä varvasta mutta ei sitä enää kukaan muista eikä huomaa. Vauhti ei ainakaan ole kyllä yhtään vähentynyt, sata lasissa mennään koko ajan.

IMG_5074

IMG_5038

Kaikki kuvatkin siitä on tuollaista luokkaa, jossa ei yhtä aikaa montaa jalkaa ole koskaan maassa. Kaikki mitä Takku tekee, se tekee sen täysillä. Mutta niinhän sen täytyykin tehdä sillä se on snautseri. Jos jollakulla elämä on asettunut jo rauhallisiin uomiinsa ja elämä kaipaa vähän piristystä ja vaihtelua, suosittelen ehdottomasti, ota snautseri. Siihen loppuu lokoisat päivät ja tasapaksu elämä :-).

Nyt talviaika on mennyt kotosalla pelkästään ulkoillen ja omaksi iloksi pieniä juttuja puuhastellen. Viikonloppuina on onneksi jo päästy nauttimaan hienoista ulkoilusäistä ja toivotaan että ne kelit senkun tästä kevättä kohden paranee.

IMG_4745

Takku kyllä nauttii ulkoilusta, se jaksaa lenkkeillä metsässä loputtomiin. Sitä ei kyllä voi aina nauramatta katsella kun se lähtee pienet snautserihepulit saatuaan kurvaamaan pitkin poikin metsän siimekseen. Jos en ihan väärin tulkitse ja arvaa niin se osaa kyllä nauttia elostaan.

Ollaanhan me sen verran aloiteltu harrasteluakin että käytiin Jokisaaren Minnan pitämä agilityn pentukurssi. Voi taivas miten tuo piski siitä nautti. Siitä kyllä saisi hyvän kaverin agilitykentille jos emännällä olisi edes pienintäkään toivoa pysyä sen tahdissa radalla. Taitaa olla kuitenkin aika toivotonta, sen vertas vauhtia oli neidin menossa. Täytynee yrittää seuraavaksi päästä jollekin alkeiskurssille jatkamaan tuota agilityyn tutustumista.

Jossu heitti tuossa jokin aika sitten blogi-haasteen jossa oli koottuna kuvasarjaksi pennun kehitys pienestä karvapallosta yksivuotiaaksi saakka. Nyt voin koittaa sellaisen tähän päivitykseen koota. Vaikka en nyt kaikkiin kuviin erikseen kirjoitellutkaan, nämä kuvat ovat joko Jossun tai minun ottamia.

6 vko

8 vko

9 vko

3 kk

4 kk

5 kk

6 kk

7 kk

9 kk

10 kk

11 kk

12 kk

Tästä me sitten jatketaan eteenpäin. Yhtä täysillä kuin tähänkin asti. Loppuun vielä muutama Jossun ottama kuva eiliseltä lenkiltä. Tänään sitten juhlitaan meidän pientä prinsessaa ❤

Takku_06032016_18

Takku_06032016_19

Takku_06032016_20

 

Takku 10 kk

12463816_10153866181352360_203664995_n
Kuva: Johanna Flinck

Niin se vaan aika rientää. Meidän prinsessa on jo 10 kuukautta, iältään, mieleltäänhän se on edelleen vaan pieni pentu. Mutta se kasvaa ja kehittyy ja toivottavasti myös vähän viisastuu. Tällä hetkellä se on kaikkea sitä mitä voi koiranpennulta toivoa!

Vuodenvaihde mentiin kaikessa rauhassa eikä raketit ja paukkuvat pommit hetkauttaneet meitä pätkääkään. Paljon enemmän iltalenkillä kiinnosti jäniksen jäljet lumessa kuin taivaalla räjähtelevät raketit. Hyvä näin!

Välipäivät me siis vain lomailtiin. Oli ihana käyttää päivän valoisimmat hetket kunnon lenkkeilyihin, muuten me vain lojuttiin kirja ja konvehtirasia kourassa sohvalla. Joulupukin paketista paljastui Salme Mujusen Koiran rakenne – laaja oppimäärä kirja ja sen avulla me ollaan Takun kanssa opiskeltu koiran oikeaa rakennetta. Ei olla päästy paljon alkua pitemmälle mutta kiinnostava kirja se kyllä on ja toivottavasti siitä jotakin tarttuu mielenpäällekin.

Raili ja Jouni poikkesi tuossa viime viikonloppuna ohikulkumatkallaan meitä moikkaamassa ja niin tuli uusi trimmauspöytäkin testattua kun Raili Takkua siistaili. Tilasin myöhästyneeksi joululahjaksi itselle (tai Takullehan se tieten tuli mutta se ei ehkä osaa sitä arvostaa) isoilla pyörillä kulkevan trimmipöydän jolla saa tarvittaessa kiskottua häkin ja muut tavarat pelipaikoille. Toivottavasti se tulee olemaan hintansa väärti. Raililla oli Risu mukana ja häthätää yritin pihalla nappasta muutaman äiti-tytär-yhteiskuvan. Ei oikein enää valo riittänyt mutta kyllä niistä sukulaisuuden tunnistaa.

Loppiaisviikkolla alkoi työt ja samalla tuli myös jäätävät paukkupakkaset. Eipä paljon ollut ulos asiaa. Pikaiset pikkupyrähdykset tarpeiden tekemisen verran tehtiin ja olipa sen jälkeen koirallakin harvinaisen kiire kotia. Olen aina ollut sitä mieltä että snautseri ei vaatteita kaipaa, mutta mittarin hivutessa -30 asteeseen oli kaivettava hyllyltä talvimantteli ja viritettävä nahkakinttaista takajalkoihin tossut. Ei kyllä hennonnut ilman lämmikkeitä koiraa lenkille raahata. Tai ei niitä muutaman sadan metrin taaperruksia kyllä voinut edes lenkeiksi sanoa. Pienenkin matkan jälkeen Takku nosteli tassujaan kuin paraskin trapetsitaiteilija ja varsinkin se leikattu takajalka oli kyllä ensimmäisenä ylös nousemassa. No piti sitten yrittää keksiä kaikenmoista muuta ajanvietettä ja touhua. Pikkasen kyllä salaa sivusta naureskelin kun katselin Idan taikatemppuilua Takku uskollisena yleisönään, mutta hyvää koiran aktivointia kai se oli tuokin 😉

5fc3f8c8-f8b8-4d7e-a244-07d6b68a642a

Loppiaisena järjestettiin Oulun Animagi Areenalla taas Match Show. Koska pakkasta oli taas likipitäen kolmisenkymmentä eikä lenkille mitään asiaa, käytettiin tilaisuus hyväksi ja ajeltiin harjoittelemaan näytelmähommia. Ei ollut turha reissu, Takku käyttäytyi oikein mallikelpoisesti kehässä, antoi suosiolla katsoa hampaansa (missä sillä yleensä on esittää useampikin temppu) ja se jopa hetkittäin esiintyikin mallikelpoisesti. Palkintona esiintymisestä se sai kassin jossa oli uusi solmu (vaikka kotona on niitä läjäpäin, se innostui lahjastaan suunnattomasti), pellavaöljykapseleita ja alennuskuponki Oulun uuteen eläintarvikeliikkeeseen. Sijoituksena meille oli punaisen saaneiden pentujen neljäs sija.

IMG_4525
Kuva: Jyrki Tiittanen

Meillä oli muutenkin oikein kiva päivä, tuttuja nähtiin taas runsaasti. Raililla ja Riikalla oli mukana Mellu (7kk) ja Yrtti (1,5 v) ja hienot sijoituksethan nekin tietenkin nappasivat.

IMG_4475

Mellu oli upeasti punaisten pentujen toinen, eikä mikään ihme sillä niin kovin kaunis neiti siitä on kasvanut. Minä ainakin tykkään siitä valtavasti. Ja aivan älyttömän hauskaakin Mellulla näytti olevan, en saanut siitä napattua yhtään liikekuvaa missä olisi enemmäin kuin yksi jalka koskettanut maata 🙂 Se ei paljon hötkyile turhasta ja näyttää olevan kotonaan paikassa kuin paikassa, juuri sen luonteinen kääpiösnautserin kuuluukin olla.

Yrtti ravasi itsensä ja Riikan siinä remmin nokassa pienten aikuisten sinisten neloseksi. Jos on Mellu kaunis niin on kyllä sitä isosisko Yrttikin!

Mutta ehdottomasti parhaan sijoituksen ”meidän leiriin” kävi nappaamassa pikkuinen Janna 5v Yrtti kaverinaan. Tämä pari kilpaili lapsi&koira-kilpailussa ja sijoittui toiseksi. Katsokaapa tuota ylpeää ilmettä! Muistetaanpa että aina kun me siellä kehässä itsekin viiletetään niin muistetaan olla iloisia hienoista koiristamme ja ylpeitä itsestämme, otetaan Jannasta mallia!

IMG_4429
Kuva: Jyrki Tiittanen
IMG_4422
Kuva: Jyrki Tiittanen

Onneksi loppuviikkoa kohti alkoi näyttää vähän paremmalta säiden suhteen ja vihdoin lauantai-päivänä päästiin tekemään taas oikea lenkkikin. Kyllä oli kuulkaa pikku rakki onnellinen kun pääsi loikkimaan koskemattomaan puuterilumeen tuonne metsän keskelle. Oli sitä pakkasta kotoa lähtiessä vieläkin liki -18 mutta nyt jo päästiin matkaan ilman tossuja ja takkeja. Toivottavasti kelit jatkuisi tällaisina niin ei ihan tarvisi mökittyä  tänne kotiakaan. Ja ihana aurinko näyttäytyi hetken verran ja muistutti että kyllä me kovaa kyytiä kevättä kohden mennään. Sitä innolla odottaessa…

9531b163-2878-4c8a-9bb6-e34215125669

Lenkin jälkeen käväisin vielä mutkan kirppiksellä ja ei kyllä hukkaan mennyt rahat kun kotiin kannoin euron maksaneen nallen jota Takku vaali kuin aarrettaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin…

IMG_4588

 

Joulu meni jo, uutta vuotta odotellaan!

IMG_3734

Kovasti saatiin odottaa jouluksi valkeaa maata ja tulihan se, menikin samoin tein mutta jouluaatto oli valkea. Kyllä olisi kiva kun tuo lumi pysyisi maassa jo jouluun mennessä eikä tarvitsisi koko talvea luututa kuraa lattioilta. Ei ole mikään pakko olla kolmenkymmenen asteen pakkasia mutta olisi edes vähän pakkasen puolella.

Parasta joulussa oli että ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen päätin ottaa lomapäiviä joulun seutuun ja olla kotona koko joulun ja uuden vuoden ajan. Luksusta! Jouluna ollaan syöty läjäpäin herkkuja ja tietysti jouluruokaa. Se varmaan näkyy itse kunkin vyötäröllä mutta lenkkeillään niitä sitten arkena pois. Mukavaa on myöskin ollut se että on vaan saanut olla ilman mitään aikatauluja. Ollaan päästy päivännäöllä lenkeille ja Hummastinvaaraa onkin taivallettu ristiin rastiin milloin milläkin kokoonpanolla. Tapaninpäivänä käytiin sellainen perinteinen kaverilenkki kun Ulla oli Englannista kotonaan joulunvietossa. Koiriakin meillä oli lauma mukana ja oli hauskaa vaihtaa kuulumisia vanhojen kavereiden kesken. Nyt viikolla ollaan sitten hummailtu tuolla metsissä ja vaaroilla Lillin ja Roccan kanssa. Ja tietysti vietetty aikaa ihan perheen kesken ja lenkkeilty myös omalla porukalla. Paluu arkeen tulee olemaan ankea kun kotiin ei kerkeä ennen hämärän tuloa ja lenkit jää taas pimeään aikaan.

IMG_2567

Hyvää tässä joululomassa on ollut myös se että tuo kipeä lonkka on saanut lepoa. Kyllä se on myönnettävä että on se jalkeilla olo päivän jälkeen kipeämpi kuin näin lepopäivinä. Nyt olen saanut lomalla jopa yöt nukuttua mikä on ollut harvinaista koko syksyn aikana. Toivotaan että lepo auttaisi pitempäänkin ja kipu vähän hellittäisi.

Takku oli ollut koko vuoden niin kauhean kiltti, että se sai meistä kaikista eniten lahjoja. Ja olihan kuulkaa pieni koira onnellinen, kiitti kyllä varmasti tuuriaan ettei tontut ollut nähneet sen pikku kepposia.

IMG_2481

Pukki toi myös meille muillekin jotakin. Lahjakääreistä löytyi meidän portinpieltä vartioimaan peltisnautseri. Tuo kylttihän on tehty Takun kauniin mummun Sintun kuvan pohjalta, kiitos kaikille jotka sen tekoon ovat osallistuneet!

IMG_2516

Laiskana täytyy kyllä tunnustaa että me ollaan nyt Takun kanssa lomailtu kaikista aktiviteeteista muutenkin useampi viikko. Ensin juoksu pakotti jättäytymään kaikista yhteishommista ja sen jälkeen joululoma sekoitti kuviot ja ajoi meidät sohvan pohjalle löhöilemään. Käytiin me kuitenkin ensin torilla kuuntelemassa joulurauhan julistusta eläimille ja ihailemassa joulukalenteri-ikkunoita:IMG_2418Kuva: Johanna Flinck

Takun jalka voi hienosti, se ei yhden varpaan vajetta huomaa.  Yllättävän hidasta on kuitenkin karvojen takaisin kasvaminen. Onneksi en ilmoittanut sitä uhkarohkeasti Kajaaniin, ei olisi ollut karvat vielä kuosissa. Tällä mallilla ne on tällä hetkellä:

IMG_2563

Koska Takku ei ole ollut puuttuvine karvoineen kovin kuvauksellinen, on sen kuvailut jääneet vähän vähemmälle. Yritettiin me kuitenkin ottaa siitä 9 kuukauden iässä joku taltiointi. Kuvassa se on trimmiä vailla mutta yritettiinpä nyt jotakin.

IMG_4113.CR2Kuva: Ida Tiittanen

Nyt me odotellaan vuoden vaihtumista tämän vuorokauden lopulle. Kovasti me toivotaan että meillä ei ole kotona huomenna paukkuarkaa koiraa. Yritetään ainakin toimia fiksusti ja säästää Takku pahimmalta paukkeelta.

Mitä mennyt vuosi toi tullessaan. No meille se toi tuon rakkaan partanaaman. Mitään muuta en osannut olla vailla, tuo oli riittämiin monen vuoden edestä. No, toihan se toki sitten surua ja huoltakin, vastoinkäymisiä vuodelle riitti. Kaikista kuitenkin selvittiin ja toivottavasti selvitään vastakin. Jos vuotta summaan niin onhan se ollut yksi raskaimmista vuosista varmastikin. Mutta nyt on hyvä suunnata ylöspäin ja toivotaan että uusi vuosi tuo tullessaan paljon hyviä ja valoisia hetkiä. Toivotamme kaikille ystäville kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!

IMG_4312.CR2

Voi kun tulis jo valkea maa…

Tätä kuraista ja mustaa syksyä on jatkunut jo ihan tarpeeksi, sais jo tulla pysyvä lumi. Koiran jalkoja on pesty kyllä ahkerasti ja siitä huolimatta imuri laulaa yötä päivää (tai ainakin pitäisi tehdä näin, aina ei meidän sisäkkö jaksa). Kyllä me kovasti täällä odotellaan että saatais ainakin jouluksi valkea maa.

Takun jalka on parantunut nyt hienosti, ainoastaan karvan kasvua jalkaan odotellaan. Vähän harmittaa että jää nyt alkutalven näyttelyt välistä, tuolla eläinlääkärin trimmillä ei vielä kehtaa kehään asti mennä. Yllättävän hitaasti ne karvat kasvaa. Mutta tyytyväisiä ollaan että jalka on kunnossa, näyttelyt on sen rinnalla toisarvoisia. Tässä kuvat leikkaushaavasta, miltä se näytti silloin kun se oli pahimmillaan ja miltä se näyttää nyt tänään.12030415_1021519747909245_393033338689979153_o

12358094_10208316359769489_613459734_n

12358107_10208316359209475_782340149_n

Messukeskuksessa on juuri tällä hetkellä menossa vuoden suurin koiranäyttely, Voittaja-15 näyttely. Tämä pentuehan on syntynyt 7.3., joten päivästä jäi kiinni ettei nämä pennut junioriluokkaan päässeet. Olisihan se ollut kiva kun edes Takun sisko olisi ollut kisaamassa juniorivoittaja-tittelistä. No, onneksi kavereilla näyttää menevän tänään hyvin, Takun parhaista riekkumakavereista ainakin Pontus on jo näyttänyt nappaavan tittelin nimensä eteen. Muille joilla kehät on vielä kesken pidämme kovasti peukkuja pystyssä.

12325083_10208316359729488_1966384564_n

Syksy on ollut jotenkin masentavan ankea ja ei me olla juuri mitään saatu aikaiseksi. Muutama hassu näyttelyharjoitus on tehty ja pentutreffeille ehdittiin pari kertaa mukaan. Nuista treffeistä meni kuukauden verran sivu suun tuon jalan parantelussa ja nyt sitten ollaan oltu kotosalla juoksun vuoksi. Jospa me tästä vähän aktivoiduttas kunhan nuo ilmat paranee. Tuo jalan hoito oli kyllä melkoinen operaatio ja nieli kaiken energian yli kuukaudeksi. Ensin paraneminen lähti hienosti alkuun. Sitten yhden tikin kohta vähän aukesi ja alkoi erittää. Siihen syötiin sitten ensin lisäviikko antibioottia ja lopulta vielä toinenkin kolmen viikon antibioottijakso. Lisäksi sitä jalkaa suihkutettiin joka ulkoilukerran jälkeen. Sidetarvikkeita kului valtava määrä ja kait me yks apteekki hetken näillä kaikilla ostoilla elätettiin. Jos koira pääsi hetkeksikään pois silmistä niin heti oli side sykkyrällä lattialla. Näppäränä oppijana Takku onnistui irroittamaan siteen vaikka sillä oli se töttörökauluskin päässä, sekin jouduttiin vaihtamaan pitempään malliin kertaalleen. Lopulta päätin kokeilla haavaan vielä Kareksen Juhan kerran blogissaan mainostamaa EMT-geeliä. Uskon että tämä aine vauhditti kyllä hirmuisesti tuota haavan paranemista, suosittelen sitä kyllä muillekin.

12348778_10208316359609485_12077382_n

Noiden pienten harjoitusyritysten lisäksi me käytiin treenaamassa näyttelyhommia myös Oulussa Animagi Areenalla pidetyssä match showssa. Runsaasti kokemusta saimme punaisen nauhan lisäksi, sijoitusta ei enää pentujen loppukahinoissa irronnut. Mutta kovasti tyytyväinen olin siihen että Takulla ei ollut minkään sortin ongelmia tuolla hallitiloissa. Tai no joo, olihan sillä koko ajan vauhti päällä eikä ois millään malttanut olla nätisti paikoillaan vuoroaan odotellessa, mutta kehässä se juoksi kauniisti ja antoi tutkia itsensä mukisematta. Hyvä treeni. Raili ja Riikkakin oli harjoittelemassa pikku-Mellun ja Saimilta lainassa olleen Mitron kanssa. Mitro voittikin aikuiset punaiset ja nappasi lopulta loppukahinoissa neljännen sijan.

IMG_3582

IMG_3689

Takun värkkäilyt täällä kotona jatkuvat. Syötyjen tavaroiden lista on pitkä. Jos alkaisi nyt rahassa laskea mitä tuo koira on tullut kaikkinensa maksamaan niin olisi muuten melko kallis kilohinta. Mutta onneksi kaikki on rahalla korvattavissa (paitsi tietysti se varvas) ja Takku on kyllä kaiken hintansa arvoinen. Vaikka sen kanssa huumori onkin välillä vähän koetuksella niin kyllähän se saa hymyn huulilla huonompanakin päivänä. On se sellainen ilontuoja ettei paremmasta väliä.

12336424_10208316359289477_188089365_n

Kyllähän kuulkaa snautserikin venyy jos tahtoo.

Tällä hetkellä me taidetaan jo pikku hiljaa alkaa odottamaan joulua. Vaikka minä en olekaan mikään jouluihminen, odotan silti sitä nyt kovasti. Ensimmäistä kertaa moneen moneen vuoteen meinaan olla koko joulun ajan lomalla ja nauttia vapaapäivistä perheen kanssa kotona ja Takun kanssa sohvalla pötkötellessä. Pukilta kun on tilattu mukavaa joululuettavaakin niin kaikki on reilassa. Kaukaa viisaana me otettiin kuviakin joulukorttia varten heti kun ensimmäiset lumet satoi maahan. Onnistuiko ne, nähtäväksi jää vielä hetkeksi, julkistetaan ne sitten joulun alla.

IMG_3870.CR2

Tupsu ainakin tonttulakista irtosi siinä innokkaan tontun avustuksella.

Nyt vietämme itsenäisyyspäivää ja seurataan nuo loputkin tulokset Messarista näin liveseurannan avulla. Hyvää itsenäisyypäivää kaikille!

IMG_4025

 

 

Aika Takkuista on elämä nyt meillä

IMG_2900

Miksi aina kaikki kiva päättyy suruun, milloin isompaan milloin pienempään. Viime sunnuntaista piti tulla kiva päivä. Lähdettiin Takun kanssa ajelemaan Kempeleeseen kahville ja vähän rallattelemaan kavereiden kanssa. Ajateltiin että kotimatkalla pysähdyttäisiin vaikkapa vielä Hummastinvaaralla jos kavereiden kanssa peuhaaminen ei kaikkia virtoja veisi. Ihan niin ei homma mennyt, valitettavasti. Raililla kahvilla istuskellessa Takku rälläsi pihalla Yrtin kanssa ja meno oli vallan vauhdikasta. Hetken perästä koirat pölähtivät sisälle, Takku takajalkaa nilkuttaen. Kovin oli muutenkin apean näköinen, näki kyllä että jalkaan oli sattunut. Siinä jalkaa tutkiessa huomattiin että vasemman takajalan uloin varvas harottaa oudosti ulospäin. Muualta jalasta ei vikaa löytynyt, joten siinä oli varmasti ontumisen syy. Kotona teippailin vähän varvasta toiseen kiinni ja tilanne näyttikin jo hetken valoisammalta. Maanantaina soittelin täkäläiseltä eläinlääkäriltä kipulääkereseptiä ja kyselin vähän että kannattaako tulla näytille. Päivän ajat oli kuitenkin jo iltaan asti varattuja eikä varpaasta olisi kuitenkaan saatu ihmeempää varmuutta täällä ilman röntgeniä. Soittelin sitten vielä iltasella Animagiin Ouluun ja kyselin kuinka pian olisi saatavissa eläinlääkärille aikaa. Ystävällinen vastaanottoapulainen räätälöi Takulle  ajan seuraavalle päivälle ja minun ihana esimieheni antoi luvan lähteä reissulle kesken työpäivän.

Niin me sitten ajeltiin tiistaina Ouluun varvasta kuvauttamaan. Nappasin siellä vielä kuvan varpaasta ennen kuin Takku laitettiin unten maille ja kuvailtavaksi kannettiin. Tältäpä varvas näytti päällepäin.

IMG_1772

Varpaasta otetut röntgen-kuvat kertoivat karun todellisuuden. Varvas oli keskeltä poikki ja kääntynyt vielä tuollaiseen pahaan virheasentoon. Takkua tutkinut eläinlääkäri totesi kuvat nähtyään että eipä hirveästi ole vaihtoehtoja. Suositeltavinta oli sekä hoitaneen eläinlääkärin mukaan että klinikan ortopediaan erikoistuneen eläinlääkärin mukaan varpaan poisto kokonaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut lastahoito, joka olisi tarkoittanut 6-8 viikon kipsilastahoitoa. Lasta olisi pitänyt käydä viikon välein vaihdattamassa ja liikunnan olisi vedetty minimiin ainakin kahdeksi kuukaudeksi. Varmuutta varpaan paranemisesta ei silti olisi ollut ja voi olla että varvas olisi pitänyt myöhemmin kuitenkin poistaa. Ei tarvinnut kauaa miettiä. Meidän Takun kohdalla mielestäni ainoa oikea ratkaisu oli varpaan poistaminen niin pian kuin vain mahdollista. Mitkään kahden kuukauden kipsilastahoidot eivät olisi olleet mitään muuta kuin eläinrääkkäystä, näin nuoren koiran kohdalla varsinkaan. Leikkausaika järjestyi onneksi seuraavalle päivälle ja sydän verillä laitoin Takun Jyrkin matkaan keskiviikkoaamuna leikattavaksi.

Takku leikkauksesta heräämässä
Takku leikkauksesta heräämässä

Takku vietiin Animagiin aamulla ja yhden maissa oli tullut soitto, että sen saa tulla hakemaan kotia. Lääkäristä kotiutui nukutusaineista sekaisin oleva, huonovointinen pieni snautseri ja voi että sitä oli sydäntäriipaisevaa katsella. Onneksi seuraava päivä näytti jo huomattavasti valoisammalta ja meillä oli jälleen elämäniloa täynnä oleva koira kotona, yhtä varvasta vain köyhempänä. Nyt me syödään kuuri antibioottia ja kipulääkettä, tassu on sidoksissa ja päätä koristaa muovinen tötterö. Muutenpa tuosta koirasta ei huomaa varpaanmenetystä ollenkaan. Kova kiire olisi jo lenkille ja remmikävelyt alkaakin olla aika tuskaa kun välillä on kaikki neljä jalkaa ilmassa. Nyt on vain kovasti keksittävä kaikennäköistä aktiviteettiä ettei tuo pieni askartelija ehi remonteerata koko huushollia taas uuteen uskoon.

Aamu-ja iltapala
Aamu-ja iltapala

Se mikä Takkua tässä hommassa eniten kaihertaa on tuo tassusidos ja valitettavasti sen kylkiäisenä tullut ”kauluri”. Muutama vähän tiukempi mitoitus kulkureitteihin on aiheuttanut pienet kolinat ovenpieliin ja kerran on tainnut muksahtaa takaisin lattialle sohvalle hypättyään, mutta pikkuhiljaa on siihenkin totuttu.

IMG_1841

Nyt parisen viikkoa lyhyitä remmilenkkejä ja sitten saa tikit poistaa. Tällä hetkellä haava näyttää erittäin siistiltä. Toivotaan että paraneminen jatkuu yhtä hyvin kuin on alkanutkin. Ruokahalu on saanut pienen kolauksen, mutta siihen on ensiavuksi sitten paisteltu muikkuja, kanaa ja lohta. Kuka sitä nyt nappuloita haluaisi syödä kun parempaakin on tarjolla.

Lauantaiaamuna syksyn viimeisiä mustikoita etsiskelemässä
Lauantaiaamuna syksyn viimeisiä mustikoita etsiskelemässä

Nyt vain kaikki viisitoista jäljellä olevaa varvasta pystyyn että toipuminen sujuu ja muutaman viikon päästä koko tapaturma on vain paha muisto pienen koiran elämässä. Laitetaas tähän loppuun vielä kuvia viime viikon lauantailta, päivää ennen onnettomuutta, jolloin käytiin kauniissa syysilmassa ulkoilemassa Hummastinvaaralla kameran kanssa. IMG_3229IMG_3109IMG_3127

IMG_3060

IMG_3078

Sitten laitetaas vielä kuvasarja jonka Jyrki napsi meistä Takun kanssa kilpajuoksemassa. Se nauraa, joka viimeksi nauraa!


IMG_3157IMG_3158IMG_3159IMG_3161Mutta kyllä me vielä juostaan! Kolme päivää leikkauksesta on taas syyspuutarhatyöt käynnistynyt ja montaa hommaa oottaa tekijäänsä.

https://www.youtube.com/embed/zbxFjTGn1f8”>http://

IMG_2936

Tasmanian täystuholaisen paluu arkeen

Loman loppu on arjen alku, mutta voihan sitä puuhastella arkenakin. Onneksi loppukesän ja alkusyksyn illat on olleet vielä valoisia ja lämpimiä joten töiden jälkeen on kerennyt  vaikka ja mitä, jos vain on jaksanut. Nyt on sitten illat pimenneet ja raitistuneet ja kaikki puuhastelut on tehtävä ajoissa joten pääpaino harrastelulle onkin siirtynyt viikonloppuihin.

Mutta aloitetaanpas järjestyksessä raapustelemaan mitä me ollaan touhuttu ja mitä meille kuuluu. Eläinlääkärissä käyntiä seuranneena viikonloppuna oli Jossulassa Big-Wood’s corgeille järjestetty kasvattajapäivä. Olen ollut mukana näillä päivillä jo useampana vuonna, vaikka minulla ei corgia olekaan. On hauska seurata kaverin kasvatustyötä läheltä ja tottakai nähdä tuon työn tulokset näin mukavalla tavalla. Big-Wood’s päivät on aina olleet hyvät ”festarit” ja porukkaa osallistuu niihin vuosi vuodelta aina vain enemmän. Kaukaisimmat kasvatin omistajat ajelevat paikalla ihan eteläisimpää suomea myöten, joten voi Jossu olla ylpeä porukkansa yhteishengestä. Noiden päivien ohjelmaan kuuluu aina jonkin lajin harjoittelua, koirien kuvaamista, syömistä ja yhdessä oloa. Leikkimielisiä kilpailuja on sijoiteltu ohjelmistoon ja kaikilla on aina ollut hauskaa.

Big-Wood's päivien osallistujajoukko
Big-Wood’s päivien osallistujajoukko

Posetuskuvia otettiin melkein jokaisesta osallistujasta ja niitä voi katsella Jossun kuvasivuilta: Big-Wood’s kasvattien posetuskuvia

Lisäksi otettiin mm. ryhmäkuvia
Lisäksi otettiin mm. ryhmäkuvia

Päivän päätteeksi Takkukin käväisi pienen mutkan pöydällä tekemässä hampaidenkatsomisharjoituksen. Kaikki paikalla olleet ihmiset kurkkivat pienen partasuun hammasrivistöön ja Takku sai hyvää harjoitusta tähän hommaan  tulevia näyttelyitä silmällä pitäen.

Eileen Eby :n tarkastusvuoro
Eileen Eby :n tarkastusvuoro (kuva: Johanna Flinc)

Seuraavana viikonloppuna oli Raahen agilitykisat. Raahessa on edellisen kerran järjestetty viralliset agilitykisat yli kymmenen vuotta sitten, joten oli mukava lähteä katsomaan millaiset kisat oli saatu tehtyä. Täytyy kyllä sanoa että talkooporukka oli onnistunut 110%:sti, aivan loistavat kisat käytiin Raahen kentällä. Kiitosta sateli niin osallistujilta kuin katsojiltakin, eikä varmaankaan ainoataan soraääntä joukosta kuulunut. Kävin kuvailemassa kisoja molemmat päivät. Lauantaina käytiin ensin ykkös ja kakkosluokkien kaikki kolme kisaa ja sunnuntaina oli vuorossa kolmoset kolmen startin verran. Kivasti päivä kuitenkin meni hyvässä aikataulussa läpi eikä turhia ootuksia tullut. Paikalla ollut pitkänlinjan koiraharrastaja Pertti Jaakkonenkin (on muuten tuonut aikanaan lajin tänne Raaheen) oli oikein yllättynyt tämän päivän kisojen tasosta ja hyvästä järjestelystä. Ja komppaan kyllä ihan täysillä Perttiä tässä asiassa. Hyviä tuloksiakin saatiin, tutuillekin, ja muutama agilityvaliokin leivottiin.

Kisojen jälkeisellä viikolla käytiin Raililla trimmauttamassa Takkua. Samalla otettiin pihalla äkkiseltään muutama kuva. Tässä Takku siis 20 vkoa.

Seuraavana viikonloppuna oli Iisalmen näyttely, jonne kovasti olisi tehnyt mieli lähteä. Valitettavasti meillä ei ollut isompi auto kotona ja Puntolla en viihtinyt lähetä körryyttelemään noin pitkää matkaa ilman ilmastointia. Joten Iisalmen sijaan hurautimme Raahen ryhmänäyttelyyn turisteilemaan. Takku kävi katselemassa kehän reunalla mallia miten siellä juostaankaan ja kuuntelemassa ihmeissään metsästyskoirien hivenen äänekkäämpää oloa. Hyvää harjoitusta nuorelle koiralle tämäkin. Tämä viikonloppu päätti loman ja paluu arkeen oli edessä seuraavana maanantaina. Taas totutelteltiin arjen rutiineihin ja Takku yksinoloon päivisin. Hyvin on mennyt, oikeastaan mitään tuhoja ei ole yksinolon aikana tehty. Se on aika jännä juttu, sillä silloin kun olemme kotosalla, ei tuhojen puutteesta voi kyllä moittia. Huonekalut on maisteltu, mattoja lattiasta askarreltu, kynnyksiä ja ovenpieliä on nakerreltu ja vaatteita on syöty melko läjä. Hivenen kyllä jo oottelen, että josko tuo loputon tuhoamisvimma joskus laantuisi.

Takun jalka on jo parantunut täysin. Ehkä olisi parantunut nopeampaakin jos vain olisimme saaneet pidettyä tuon ikiliikkujan edes hetken verran levossa. Mutta täytyy sanoa että siinä epäonnistuttiin kyllä ihan täysin. Jos ei Takku päässyt vapaana juoksemaan ulkona, se otti sisällä kaiken energiansa käyttöön ja voi Luoja sitä rallia mitä se täällä veti. Häkityskin tuntui kyllä vähän epäreilulta vaihtoehdolta kun jalassa ei kuitenkaan ollut mitään varsinaisesti rikki. No, niin tai näin, parani se jalka näinkin. Viiden kuukauden iässä Takku oli 41 cm korkea ja painoi 15,3 kg.

Seuraavaksi viikonlopuksi oltiin ilmoittauduttu Johanna Nivalan vetämään tottissemmaan. Onneksi jalka kuntoutui eikä estänyt osallistumista. Oli kyllä ihan huippu viikonloppu, kiitos vielä sekä vetäjälle että koko porukalle loistavasta seurasta. Ehkä me näillä opeilla päästään vähän tottiksenkin alkuun. Tekemisen intoa tältä snautserin alulta kyllä löytyy kunhan minä vain osaan sen innon valjastaa oikeanlaiseen tekemiseen.

Tottissemmaan osallistujia
Pikkusnautseri yrittää parhaansa (kuva:Marika Siniluoto)
Pikkusnautseri yrittää parhaansa (kuva:Marika Siniluoto)

Seuraavan viikon itse vähän sairastelin ja muu puuhastelu kuin lepäily oli vähän vähissä. Antibioottikuurilla tauti selätettiin ja loppuviikosta vietettiin työkaverin läksiäisiä mukavassa porukassa. Monesti tulee kyllä vielä Tiinaa ikävä, toivottavasti me vielä joskus nähdään.

Takku ilmoitettiin syyskuun alun pentunäyttelyyn ja sitä varten käytiin seuraavalla viikolla Raililla trimmissä. Takun emä Risu oli palannut mammalomalta Porvoosta takaisin Kempeleeseen ja Takku näki emänsä ensi kertaa kasvattajilta lähdön jälkeen. En tiedä tunsiko Risu pentuansa ja mitä mahtoi ajatella kun se yhtäkkiä kotiportille ilmestyi, mutta Takku ainakin heittäytyi selälleen niin kuin kuuliaisen vanhempiaan kunnioittavan kakaran kuuluukin.

Tytär Takku ja äiti Risu
Tytär Takku ja äiti Risu

Trimmin jälkeen taas napattiin posekuva, Riikka kärsivällisesti roikkui narun nokassa.

IMG_1384

Takku himpun vajaa puoli vuotta (kuva:Johanna Flinc)
Takku himpun vajaa puoli vuotta (kuva:Johanna Flinc)

Syyskuun alun ohjelmassa oli siis Siikajoen pentunäyttely, joka järjestettiin Ruukin hevoskeskuksen maneesissa. Tällaista harjoitusmahdollisuutta ei voinut olla käyttämättä kun Takkukin sopivasti sattui olemaan siinä iässä että pääsi osallistumaan. Tuomarilla ei ollut meille niin kovin väliä, minä maksoin osallistumismaksun ihan pelkästään tästä mahdollisuudesta harjoitteluun. Näyttelyhän on täysin epävirallinen, viralliset näyttelyt kun alkavat vasta junioriluokista. Pentuja oli kaikkiaan ilmoitettu 223 ja rotuja edustettuna näyttelyssä aika paljon. Tuomarina kaikille kakkosryhmän roduille oli Anita Al-Buchy, joka kyllä aivan todella ihanasti kohteli näyttelyn ensikertalaisia ja antoi jokaiselle pennulle aikaa ja mahdollisuuden näyttää itsestään ne parhaat puolet.

Takku osallistui luokkaan 5-7 kk koska täytti näyttelyä seuraavana päivänä puoli vuotta. Se oli ainoa edustaja snautsereissa, kääpiösnautsereita oli paikalla kaksi mustaa urosta. Takku esiintyi ihan kelvosti, vähän väsymys pitkästä päivästä jo näkyi, eikä tuomarin tutkiminen ollut enää niin kamalan hauskaa. Hampaat tuli kuitenkin katsottua ja hetkittäin seisominenkin oli ihan kelpoa. Liikkuahan Takku kyllä osaa, siinä ei ole juuri moitittavaa.

Takku Anita Al-Buchyn tutkittavana
Takku Anita Al-Buchyn tutkittavana (kuva:Päivi Huttunen)
Liikkuahan minä tyttö osaan, siis Takku (kuva:Päivi Huttunen)
Liikkuahan minä tyttö osaan, siis Takku (kuva:Päivi Huttunen)

Takku sai kunniapalkinnon ja näin siis valikoitui myös automaattisesti rotunsa ainoana edustajana rotunsa parhaaksi pennuksi. Näin suunnattiin sitten kakkosryhmän ryhmäkilpailuun. Pennulta oli kyllä jo suurin puhti poissa, mutta urhoollisesti se jaksoi kuitenkin esiintyä ja reippaasti juosta kehässä. Tästä palkintona sille sitten ryhmäkilpailun voitto. Näin Takku seuraa emänsä suuria jalanjälkiä, Risu kun voitti kuusi vuotta sitten samaisen pentunäyttelyn ryhmäkilpailun. Toivottavasti hyvä onni jatkuu myöhemminkin, sukunsa kauniita narttuja on hyvä pitää mallina tulevalla näyttelyuralla. Ja kivaltahan se voitto tuntui, vaikka vain pentunäyttelystä kyse olikin. Jospa se innostaisi meitä jatkossa muihinkin näyttelyihin.

IMG_1738

Voittaja on tassuillansa maalannut emännän mekonkin :-)
Voittaja on tassuillansa maalannut emännän mekonkin 🙂 (kuva:Johanna Flinc)
Mamma, olinhan mää hyvä?
Mamma, olinhan mää hyvä?
Ryhmävoittajana on kiva poseerata
Ryhmävoittajana on kiva poseerata (kuva:Johanna Flinc)

Bis-kehässä ei meille sitten enää menestystä herunut, mutta ei makeaa mahan täydeltä. Tässäkin oli meille sulattelemista ihan riittämiin. Mutta kivointa kaikista oli, että ei me yksin menestytty. Big-Wood’sin tuleva tähti Hulta voitti myös oman ykkösryhmänsä ja painikaveri monista harkoista malinois Milo tuli samassa ryhmässä toiseksi. Parhaisiin painikavereihin myös ehdottomasti lukeutuva malamuutti Rocca sijoittui pystykorvien viitosryhmän kolmanneksi. Hyvä me kaikki, tästä eestä joskus otetaan kunnon painit! Jossun kuvia näyttelyistä löytyy linkistä: Pentunäyttely 2015

Onneksi me ollaan ehditty vähän ulkoilla ja leikkiä kavereidenkin kanssa. Takusta on kyllä ensteks parasta mennä riekkasta ja painia omien kamujensa kanssa. Voittaa tuollaiset näyttelyissä pönöttämiset mennen ja tullen. Joskus vaan käy mielessä että kuinkahan järkevältä tuo niiden meno näyttää:

Äly ja sen kaveri Väläys
Äly ja sen kaveri Väläys

Pentunäyttelyn jälkeen seuraavana ohjelmassa oli reissu Takun syntymäkotiin Porvooseen. Olimme sopineet että tulemme Takkua näyttämään kasvattajille kunhan kaikille sopiva viikonloppu löytyy kalenterista. Porvoon kaikkien rotujen näyttely sattui sopivasti olemaan tuossa syyskuun puolen välin viikonlopulla ja sinne oli ilmoitettu Raililta pari koiraa sekä tietysti myös etelästä kasvatteja ja Risun aikaisemmista pentueista muutama koira. Sovimme siis tuolle viikonlopulle samalla I-pentujen treffit Saimille ja Ahdille.

Me ajelimme Porvooseen perjantaina ja olimme myöhään illalla perillä. Lauantaina tuli sitten paikalle myös Takun kaksi suomessa asuvaa siskoa. Yksi siskoistahan muutti Venäjälle ja se ei luonnollisesti treffeille päässyt. Voi taikkeri että oli siskokset samanlaisia. Kyllä sieltä omansa tunsi, mutta olihan kyllä niin samantyylisiä pentuja että kyllä siskoksiksi erotti vieraampikin. Ja niin samanlaisia riiviöitä kaikki, täysi meno päällä ja sitä virtaa riitti ja riitti. Hauskaa niillä näytti olevan eikä leikistä tahtonut tulla loppua.

IMG_2063IMG_2061

IMG_2067

IMG_2040

Yritettiin ottaa myös jonkinmoisia poseerauskuvia kaikista. Onnistuihan ne, ainakin vähän sinnepäin. Tässä molemmista siskoista yksi otos, Riikka handlasi ansiokkaasti niitä.

Mihan Iisoppi
Mihan Iisoppi ”Hani”
Mihan Inkivääri
Mihan Inkivääri ”Penni”
Sitten vielä yhteisposeeraus, vasemmalta Penni,Takku ja Hani
Sitten vielä yhteisposeeraus, vasemmalta Penni,Takku ja Hani

Mukavaa oli nähdä koko sakkia. Kyllä oli meno päällä Mihalassa kun sinne pölähti tällainen lauma keskenkasvuisia partasuita. Mutta sopuisasti siellä kaikki mukana menossa olivat, ja ihmeesti sinne snautserit ”uppoaa” kun väsyneinä rojahtavat torkkumaan kuka mihinkin. Paitsi että Takulle vähän naureskeltiin, vuorokausi sillä meni sata lasissa ja sen jälkeen se sitten sammui pitkin pituuttaan keskelle lattiaa, väsynyt pieni koira.

takkumakaa

Railin porukalla oli mukana myös viimeisimmästä pentueesta kaksi kääpiösnautserin pentua, Mellu ja Sisu. Sisu jäi nyt pariksi viikoksi Saimille odottelemaan uuteen kotiin lähtöä, se lähtee Ruotsin maalle kartuttamaan ruotsalaisten käppänä kantaa. Mellu jäi Riikan koiraksi Kempeleeseen ja oli vain seuraneitinä matkalla mukana. Aivan syötävän suloisia pentuja, ja voi taivas kuinka uskomattoman kauniita. Näistä lapsosista tullaan vielä kuulemaan. Vanhempina näillä kakaroilla on Cappaswaan Darude ja Mihan Mini-Reseda.

Mihan Mini-Ärrätex
Mihan Mini-Ärrätex ”Mellu”
Mihan Mini-Älskare
Mihan Mini-Älskare ”Sisu”

Lauantain Mihalassa rallateltuamme oli hyvin nukutun  yön jälkeen vuorossa Porvoon näyttely. Mihalaisia sinne oli ilmoitettu Mihan Ärjyy Äimän Käkenä avoimiin uroksiin, Onnen Kantamoinen nuoriin narttuihin, sekä valionarttuihin Noita-Akka, Savonmuanhilima ja Värisuora. Voiton vei tällä kertaa Takun emä Värisuora ollen ensin paras narttu ja lopulta myös rotunsa paras. Mihalaiset esittivät myös kauniin kasvattajaryhmän joka ansaitusti palkittiin kunniapalkinnolla ja sai siis myös menolipun ryhmäkehiin. Riikka pyöräytti kehässä myös pippuri&suola kääpiösnautseri Mihan Mini-Yrtin joka pesi muun porukan ollen myös ROP. Näin Kärkkäisten mukana takaisin Kempeleeseen matkasi kaksi ROP-koiraa, ei yhtään pöllömmin.

ROP Mihan Värisuora VSP Bonzen Cauron tuomari Terje Lindström
ROP Mihan Värisuora
VSP Bonzen Cauron
tuomari Terje Lindström
Kannustava yleisö paikalla
Kannustava yleisö paikalla

Lisää kuvia Mihalasta I-pentujen treffeiltä voi katsella linkistä: Mihan I-pentujen treffit, sekä Porvoon näyttelystä täältä: Porvoo KR 12.9.2015.

Näyttelyn jälkeen käytiin vielä pyörähtämässä Porvoon kauniissa keskustassa ja sen jälkeen ajeltiin illaksi kotiin. Kaunis kiitos kaikille viikonloppuun osallistuneille, oli ihan hirmu kivaa. Mihalaan on aina niin mukava mennä, ja siellä olisi kyllä viihtynyt kauemminkin. Treffataanhan joskus uudestaankin.

IMG_2858.CR2

Hyvää syksyn jatkoa, nautitaan näistä kivoista keleistä niin kauan kuin pystytään!

IMG_0760.CR2

Elo ihmisen huolineen murheineen…

…väliaikaista kaikki on vaan, toivottavasti.

Kesälomaa odotellessa ehdittiin touhuta kaikenmoista. Käytiin näyttelytottisharkoissa, lenkkeiltiin kaveriporukassa ja itsekseen, kuljettiin turuilla ja toreilla sen minkä aika antoi myöten. Loman alkua odoteltiin kuin kuuta nousevaa. Takku kasvaa ja kehittyy, siitä pienestä pulloharjasta on kasvamassa iso snautseri. Egoa on kyllä enemmän kuin kokoa, mutta kyllä se kroppakin sieltä perästä tulee.

Kuva: Johanna Flinck
Kuva: Johanna Flinck

Takku on käynyt melkein viikottain Jossun studiossa kuvauksilla. On onni että on tuollainen valokuvauksesta ymmärtävä lujahermoinen kaveri, joka jaksaa kuvata tuota joka suuntaan viuhtovaa kakaraa. Kyllähän me yritetään kuvata sitä kotonakin, mutta helpompi on pelastaa perheen hermot ja ajaa Jossulaan. Lisäksi me käydään puntarilla Mustissa ja Mirrissä viikottain ja vertaillaan sitten kasvukäyrää muihin snautserivauvoihin. Eija ystävällisesti laittoi mustan partasuunsa Sulon kasvutietoja meille malliksi ja netin syövereistä on sitten koluttu lisää. Mikään pienihän tuosta Takusta ei taatusti tule, monen makuun saattaa tulla turhanki iso tyttö, mutta minä tykkään.

Takku 14 vkoa Kuva: Johanna Flinck
Takku 14 vkoa
Kuva: Johanna Flinck
Liikutaan kun viitsitään  Kuva: Johanna Flinck
Liikutaan kun viitsitään
Kuva: Johanna Flinck
Lurppakorva
Lurppakorva

Alkukesä lupaili osaltaan ihan hyvääkin säätä kesäksi. Juhannuksenahan täällä oli varmasti Suomen parhaita juhannussäitä, aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta. Aika paljon me sitten lonittiin tuolla meren rannassa. Kauhean mielellään se Takku sinne mereen meneekin lorkkimaan ja kahlailemaan, mutta uimaan lähtö on hivenen pitkässä kuusessa vielä. Mutta onneksi on kesää jäljellä…

Pois alta, täältä tullaan
Pois alta, täältä tullaan
Delfiinille sukua
Delfiinille sukua

Juhannus2015 051

Merihirwiö
Merihirwiö
Sivuprofiilia
Sivuprofiilia

Lomaa odotellessa

Kovasti me sitä kesälomaa odoteltiin. Yhtä varmasti kuin loma tuli myös sateiset ja kylmät säät. Loman koittaessa pakattiin tavarat ja Takku autoon ja ajeltiin mökkeilemään Kokkolan kupeeseen Helluskariin. Ajatuksena oli viettää neljä päivää mökillä löhöten ja meressä polskien. No toisin kävi. Heti ensimmäisenä iltana Takku kaahasi Jaakon perään vessareissulle sillä seurauksella että teki komean puolivoltin kerien. Alastulo ei vain ollut niin kovin hallittu ja hetken aikaa koira oli jalaton. Toinen takajalka ei ottanut ollenkaan alle ja näytti siltä että sillä jalalla ei kyllä hetkeen tullakaan kävelemään. Ehdin jo rimpauttaa päivystävälle eläinlääkärille varmana siitä, että koira on jos ei halvaantunut niin vähintään takajalka poikki tai ristisiteet mäsänä. Eläinlääkäri siinä vähän rauhoitteli että pentujen kanssa tällaista sattuu ja rauhassa voidaan seurailla tilannetta pari tuntia. Jos senkään jälkeen koira ei kävele niin sitten ajellaan Kokkolaan näytille. Jalassa oli kuitenkin tunto ja sitä kärsi kosketella ja liikutella. No, kyllä se siitä hetken kuluttua paremmalta näyttikin. Takku pystyi jo sillä jalalla astumaan, ontuen toki. Sovittiin että jäädään seuranta linjalle ja arkena sitten tarvittaessa sellaiselle klinikalle jossa on röntgenkuvaus mahdollisuus. Elikkä mökkilomaa jatkettiin, mutta kamalan paljon apeammissa tunnelmissa. Täytyy sanoa että lomafiilis lähti kyllä kertarysäyksellä. Kyllä se vaan huoli on kova kun toinen on rikki, vaikkapa se nyt vaan koira onkin.

Päätettiin sitten että yritetään silti kulkea vähän ihmisten ilmoillakin, saapahan Takkukin vähän katseltavaa. Niinpä me sitten käytiin Torilla kahvilla, minä koiraa kantaen. Käytiin kahvila Sahassa päiväkahvilla ja ravintola Elbassa syömässä. Täytyy kyllä antaa kovasti kiitosta molempiin paikkoihin koiraystävällisyydestä. Sahassa paikan omat koirat käyvät kiltisti tervehtimässä vierailevia hännänheiluttajia ja Elbassa sai koira tulla ruokailun ajaksi sisäterassille mukaan. Tullaan varmasti toistekin molempiin paikkoihin.

Kahvila Saha
Kahvila Saha
Sahan laiturilla menetettyä lomafiilistä etsimässä
Sahan laiturilla menetettyä lomafiilistä etsimässä
Oravaa moikkaamassa sylikyydillä
Oravaa moikkaamassa sylikyydillä

Kotiin päästyä mietittiin mitä tehdään. Vieras ei huomannut välttämättä jalassa mitään vikaa ja Takku juoksi ja temusi menemään kuin ennekin. Itse sitä kuitenkin tarkkaili eri silmällä ja ne jotka vaivan tiesi näki kyllä siinä eroa. Paikallaan seistessä Takku kevensi vasenta takastaan ja ylösnoustessa oli vähän kankeampi kuin normaalisti. Oman ja kasvattajien mielenrauhan vuoksi haluttiin sitten kuitenkin käyttää Takku lääkärillä, ja nimenomaan semmoisessa paikassa missä on kuvausmahdollisuus ja tarvittava taito hoitaa mahdollisesti löytyvää vaivaa. Viikon päähän sain sitten ajan Ouluun Ouluvet:iin Raimo Kekkoselle. Pitkät oli päivät tuota aikaa odotellessa. Väliin tuntui että kyllä se siitä omia aikojaan paranee ja väliin sitten riekkumissessioiden jälkeen ontuminen palasi hetkeksi takaisin. Tiistaina sitten ajeltiin Ouluun pahinta peläten ja kaikki peukut pystyssä parasta toivoen. Lääkäri tutki koiran, laittoi rauhoittavan piikin ja kuvasi takaosasta kaikki nivelet. Mistään ei onneksi mitään rikkinäistä löytynyt ja ainut löydös lopulta oli revähtänyt takareisi. En tiedä onko kukaan koskaan maksanut yhtä ilomielin eläinlääkärin laskua siitä että olisi se parantunut kotihoidollakin. Huh huh. Pikku hiljaa kai voi alkaa tätä tuskan hikeä otsalta kuivattelemaan 🙂

Nyt mennään viikon levolla ja kipulääkekuurilla. No,se onkin toki helpommin sanottu kuin tehty. Koittakaapa itse pitää 4 kk ikäinen koiranpentu levossa ja aloillaan. Minun taidolla ei hirveän raposesti ole onnistuttu. Täytyy vain toivoa että se pehmytkudosvamma paranisi tästä ei niin onnistuneesta hoidosta huolimatta. Ei tuota koiraa voi pitää 24 tuntia häkissäkään, varsinkin kun se varmasti tulisi siitä läpi jos yrittäisi. Aika näyttää kauanko paraneminen kestää.

Ollaan me nyt sitten palattu taas pikkuhiljaa loman viettoonkin. Toivotaan vaan että ne lomasäätkin sieltä tulisivat. Eikä meidän elämä ole kuitenkaan koko aikaa pyörinyt tuon koiran ympärillä, vaikka kieltämättä se nyt täyttää suurelta osin meidän arkea ja elämää. Mökkireissulta palattuamme alkoi Jaakon rippijuhliin valmistautuminen. Kakut saatiin leivottua ja kahvit keitettyä vaikka huushollia ei ehitty kuuratakkaan katosta lattiaan. Ja Jaakko tuli konfirmoitua vaikkapa se meidän kirkkoon lähtö oli taas vähän himpun verran hankalaa. Jotenkin se aika aina aamuisin tahtoo loppua kesken ja vaikka kuinka olin mukamas noussut kukon laulun aikaan ylös niin kiireeksihän se taas veti. Takku ei kyllä yhtikäs auttanut sitä meidän joutumista. Heti kun sain koltin päälleni se keksi kuinka kamalan hauskaa on roikkua sen helmoissa. Satasen vauhtia poispäin, täyskäännös ja sataaviittäkymppiä takasi ja hirmu loikka helmaan kiinni. Se on kyllä todellinen ihme, että se mekko ei revennyt. En ole kyllä koskaan nähnyt kestävämpää mekkoa ilman että se ois tehty pellistä. No,kun mekkoa ei saanut revittyä niin sitten salaa kaapille ja juhlakengät hampaisiin. Siinäpä sitten koko perhe pyydysti korkkareita koiran hampaista pitkin pihoja. Koska sukkahousuilla ei ollut mitään mahdollisuuksia säilyä ehjänä Takun ulottuvilla, puin ne varmuuden vuoksi ulkona portin takana. Da daa, siinä me sitten oltiin valmiina kirkkotielle. Paitsi että auton avaimet unohtui. Niitäpä sitten isäntä hakemaan ja tietysti koira livistää siitä kaksi milliä auki olleesta oven raosta pihalle. Seuraavat viisi minuuttia sitten ohjelmassa koiran pyydystämistä takaisin sisälle. Aika lailla viime tingassa sinne kirkkoon kuitenkin lopulta päästiin ehjin sukin ja mekoin. Ne juhlakengät tuli lopulta sitten kuitenkin syödyksi muutamaa päivää myöhemmin, tai ainakin ne on nyt ilman nilkkaremmejä ja korko vähän lyhennettynä.

Konfirmoitu kuopus
Konfirmoitu kuopus
Juhlakansaa
Juhlakansaa

Mitäs muuta me ollaan puuhasteltu. Ollaan käyty Oulun koiranäyttelyissä yhden päivän verran ihastelemassa aikuisia snautsereita.

Oulu KV 11.7.2015 ROP Ferdinan Superman VSP Fearless Fellow Dark Daydream
Oulu KV 11.7.2015
ROP Ferdinan Superman
VSP Fearless Fellow Dark Daydream

Ollaan käyty tapaamassa kummitätiäni,joka vieraili perheineen vanhemmillani. Meillä on käynyt kivoja kavereita ja me ollaan käyty kyläilemässä. Ainut harmittava puoli on ollut tuo lepomääräys, joka on vähän rajoittanut koirakavereiden tapaamisia. Mutta kyllä me tästä palaamme kehiin entistä ehompana!
Käytiin me vähän jo varaslähdöllä katselemassa ihmisvilinää Pikkulahti-Kids tapahtumassa. Siellä sitä olikin jos minkämoista taapertajaa. Älyttömän hyvää treeniä pienen koiravauvan maltille ja hermoille.

Pikkulahti Kids = pienen pennun luonnetestaus
Pikkulahti Kids = pienen pennun luonnetestaus

Viikonloppuna on tiedossa Jossun kasvattajapäivä johon menen ihastelemaan kivoja corgikoiria ja toivottavasti jo ensi viikolla Takkukin pääsee mukaan toimintaan.

Mullattu kuono (kukkapenkki yhtä kukkamukulaa köyhempi)
Mullattu kuono (kukkapenkki yhtä kukkamukulaa köyhempi)

Joku vahingoniloinen sanoisi nyt, että mitäs me sanottiin, ittelles riesan otat kun koiran laitat. Mutta minä sanon että ei, voiton puolella tässä edelleenkin ollaan. Ei tuota otusta voi hymyilemättä katsella (paitsi silloin kun se repii tapetit seinästä tai juoksee häntä heiluen pihalle hampaissaan puhelin, tabletti, kello, lompakko tai joku muu merkityksetön tavara). On se tuonut niin paljon iloa elämään että ei sitä olisi uskonut. Ja vähällä me lopulta tuon jalankin kanssa päästiin. Paljon huonommin voisivat asiat olla. Tsemppiä vaan niille kavereille jotka parantelevat omia karvaisia ystäviään. Nyt me Takun kanssa sanotaan, että hei sun heiluvilles, loma jatkuu ja elämä hymyilee!

Kuva: Johanna Flinck
Kuva: Johanna Flinck