Touhutonttujen joulunodotusta!

Hyvää joulua ja joulunodotusta kaikille!

Mekin valmistaudumme joulun viettoon ja odotamme kovasti joulun välipäiviä milloin lomailemme kaikesta arkisesta aherruksesta ja nautimme vain kotona olosta ja yhdessä puuhastelemisesta. On tätä odotettukin. Mutta vielä pitäisi viikko jaksaa uurastaa.

Kovasti on aikaa kulunut viime kirjoittelusta. Narrikin on ehtinyt jo 7 kk ikään ja siitä on kasvanut sellainen touhustiina että se melkein peittoaa Takunkin touhuilut pentuaikanaan. Mutta onhan se sellainen herttainen hömelö, niin rakastettava pikkukoira ettei sitä voi olla kukaan rakastamatta. Se valloittaa sydämiä missä ikinä kulkeekaan eikä sen touhuiluja voi kukaan vakavalla naamalla katsella. Narri on sellainen hyvänmielen tuoja, oikea sydämenvaltaaja.

Me ollaan oltu koko loppu vuosi näyttelytauolla. Takulta on otettu jalkakarvoja alas ja muutenkin pieni lepotauko on tehnyt ihan hyvää. Me ollaan puuhasteltu kaikenlaista muuta kivaa, mutta lähinnä kyllä vain ulkoilua ja pientä arjen elämään totuttelua.

Takun kanssa käytiin kesä ja syksy Raahen koirakerhon agilitytreeneissä ja tämä on ehkä se juttu mistä Takku kaikista eniten nauttii. Nauttii niin paljon että meinaa kaasu hirttää kiinni vähän joka kurvissa eikä se aina ehti keskittyä siihen mitä minä yritän huudella siinä minkä perässä pinkomiselta pystyn. Mutta ei se haittaa, pääasia että tehdään yhdessä jotakin mistä koira tykkää. Takku kävi viime viikonloppuna Oulussa mittatikun alla ja sai agilitya varten virallisen mittansa. Mittaustulokseksi tuli 46-47 cm eli sehän tarkoittaa sitä että jos koskaan virallisiin kisoihin osallistumme, voimme tehdä sen pikkumaxi-luokassa, kiva! Narrikin on kesän mittaan käynyt vähän tutustelemassa esteisiin, eihän sitä koskaan tiedä vaikka sekin pääsisi niitä joskus oikeasti treenaamaan.

Kävimme myös kasvattaja-Raililla ihastelemassa kääpiösnautseri Yrtin ihania pentuja. Samaan aikaan siellä oli kesälomareissulla myös Narrin emä omistajineen ja samalla saatiin napattua muutama perhekuvakin. Kuvissa on Narri emänsä kanssa ja sitten emän ja mummunsa kanssa.

Kesä kului joutuisaan ja syksyn tultua alkoi tietysti työt ja Narrin kotona olon opettelu. Tätä kirjoittaessa ne viihtyvät kotona arkipäivät Takun kanssa kaksistaan, mutta täysin sataprosenttisen sisäsiisti Narri ei vieläkään ole. Pitkiä päivähän ne toki täällä kahdestaan ovat ja tuhotöiltäkään ei olla vältytty. Narri on maistellut kenkiä, silmälaseja, kirjaston kirjan, ikkunan pielen vain muutaman asian mainitakseni. Toivossa eletään että jospa se tuhoamisvimma siitä iän myötä laantuisi niin kuin tätilläänkin eikä koko tupa olisi syötä ennen kuin pentu on kasvanut aikuiseksi.

Laittelen tähän nyt kuvia Takun ja Narrin syksystä, jos ei muuta niin niisä ainakin näkee tuon kakaran kasvamisen ihan silmissä. Nyt 7 kk-ikäisenä se on jo Takun kanssa yhtä korkea, saapa nähdä kuinka paljon se meinaa vielä kasvaa.

Syyskuussa käytiin Mihalassa tapaamassa Narrin sisaruksia. Yhdestätoista pennusta paikan päälle oli päässyt yhdeksän ja lisäksi äiti Hani ja iskä Ekku tulivat myös kakaroitaan katsomaan. Vilinää siis riitti ja tekemistä oli että jokainen lopulta oman pentunsa laumasta tunnisti ja mukaansa kotiinlähtiessä otti.

Ulkoiltu ollaan myös koirakavereiden kanssa. Siinä on näppärästi Narri opetellut koirasosiaaliseksi ja emäntä saanut hyvää terapiaa raskaan syksyn mukanaan tuomien työkuvioiden vastapainoksi. Kiitos tästä teille, tiedätte kyllä ketkä!

Talvikin ehti tässä vähän niin kuin varkain tulla. Lumen tulo ei kyllä yhtään haittaa, kotona olevassa kuran määrässä sen ehkä vähän huomaa. Ja tuohan se lumi paljon enemmän valoa ympärille, tahtoo muutenkin nuo lenkit sujua näin talviaikaan iltaisin otsalampun valossa. Siksipä viikonloput ovatkin niin odotettuja ja kaivattuja, silloin voi päivännäöllä käydä purkamassa enimmät höyryt hankeen ja ladata akkuja aina tulevaa viikkoa varten.

Itsenäisyyspäivää ennen käytiin Oulussa Evidensia Areenalla match showssa harjoittelemassa vähän Narrin kanssa narun nokassa kulkemista ja toisten koirien kanssa esiintymistä. On vähän jäänyt vähänlaiselle harjoittelulle nämä näyttelyhommat ja kun tuli tytöt ilmoitettua näyttelyynkin liki puolen vuoden tauon jälkeen, pakkohan se tieten on vähän harjoitella. Narri esiintyi ihan nätisti harjoittelumäärään nähden ja yllätti positiivisesti käytöksellään muutenkin. Se juoksi itsensä lopulta punaisten pentujen kakkoseksi ja sai palkintokassin mukaan kotiin tuomisiksi. Takkukin kipitti punaisten isojen aikuisten loppufinaalissa kuuden parhaan joukkoon vaikka muutama liikakilo taitaa vähän hidastaa vauhtia. Niistä kiloista pitäisi päästä eroon, saapa nähdä miten onnistuu näin joulun aikaan.

Itsenäisyypäivää juhlittiin kotosalla ja katseltiin televisiosta linnan juhlia. Vaikka vapaapäivä keskellä viikkoa tuntui mukavalta, silti pääasia tuossa päivässä oli juhlia 100-vuotiasta Suomea! Kiitos kaikille niille jotka meille itsenäisen Suomen taistelivat, sen arvostus ja kunnioitus ei koskaan lakkaa.

kuva: Johanna Flinck

Haikein mielin katselimme messukeskuksen voittaja-näyttelyiden loppukehiä kotona tietokoneelta live-lähetyksenä ja jännitimme tuloksia tulospalvelusta. Mihalaisia oli hienosti edustettuna näyttelyissä ja tulihan sieltä muutama tittelikin taas. Ehkäpä ensi vuonna mekin olisimme jo mukana, sitä voi ainakin tässä vaiheessa taas toivoa.

Koska Narri ei jaksanut 7 kk merkkipaaluna asettua kameran eteen pönöttämään, laitetaan kuitenki esille Jossun ottamat puolivuotiskuvat.

Tänään kävimme vain kameran kanssa metsässä ja Narrin mielestä tämä oli paljon kivempi homma. Lumileikeistä nautti sekä Narri että Takku ja nyt meillä makaa kotisohvalla kaksi väsynyttä partaneitiä. Harvinainen hetki toisaalta, harvoinpa noista virta loppuu 🙂

Vaikka kuvien laatu ei päätä huimaa, lumisade aiheutti vähän lisähaastetta muutenkin vähävaloiseen päivään, niin minusta seuraavat kuvat kuvastavat loistavasti tuota Narrin elämäniloa ja iloista luonnetta!

Nyt meidän tontut odottavat siis joulua ja toivotaan että se on kaikille se paras joulu ikinä ja tuleva vuosi on kaikkia edellisiä parempi!