Ynnäystä menneestä vuodesta, toiveita tulevalle…

2m8a8085

Vuosi lähenee loppuaan ja se vaihtuu muutaman tunnin kuluttua uudeksi vuodeksi. On aika ynnätä mennyttä vuotta ja ehkä pohdiskella vähän tulevaakin.

2m8a9187-001mp

Loppuvuoden näyttelyt jätettiin kaikki väliin. Olihan se tunnelma vähän haikea kun kaverit lähtivät Messariin ja me jäätiin kyhjöttämään kotisohvalle. Kaikkeen ei vain voi osallistua vaikka kuinka haluaisi, yksistään jo rahapolitiikka sen sanelee. Reissut ei ole ilmaisia ja kyllä niihin aina useampi päiväkin menee, täältä pohjoisesta kun on yleensä joka paikkaan pitkä matka. No onneksi siellä Messarissa, vuoden tärkeimmässä näyttelyssä, oli kuitenkin suku hienosti edustettuna. Loistokkaita sijoituksia tuli roppakaupalla, tärkeimpänä tietysti Hani-siskon (Mihan Iisoppi) VSP-sijoitus V-16 tittelin kera, uskomattoman hienosti tehty! Risu-äiti kerrytti myös tittelijonoaan voittaen veteraanit ja saaden VV-16 tittelin. Edellisenä viikonloppuna Tukholmassa nimen eteen tuli jo SVV-16 arvo. Olemme niin ylpeitä teistä!

img_7311-001mp

2m8a9061-001mp

Meidän tämän kertainen agility-kurssi päättyi joulukuun puoleen väliin ja kyllä kuulkaa harmitti. Kurssi lopetettiin ohjaaja-Minnan saatesanoihin ”pidä se hulluna”. Vaikka joskus ehkä tuon koiran kanssa saa raapia päätään ja puhista kaulukseensa kun se rallattelee menemään miten tahtoo, on se Minna kyllä ihan asiassa. Tuommoinen tekemisen riemua täynnä oleva, tekemistään rakastava koira on mahtava. Tuollainen snautserin kuuluukin olla, silloin kun tehdään niin tehdään ihan täysillä!

Joulu hiipi kuin varkain tulemaan. Sen tuloa varjosti epätieto työpaikan kohtalosta. Vaikka kuinka yritti, se vaikutti kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Yöuniinkin se asia tuli ja valvotti. Toivotaan että ensi vuosi tuo jotakin valoisaa eteen tämän asian tiimoilta. Tuntuisi ihan hirveältä heittää hukkaan se vuosien kehitystyö mitä tuon työpaikan eteen on tehty ja saatu se hienosti toimimaan. Nyt kun olisi aika niittää tehdyn työn satoa, meinaa kansanedustajat tylysti lyödä lapun luukulle. No, mehän taistellaan, viimeiseen valon sammuttamiseen asti. Mitään tässä elämässä ei saa ilmaiseksi ja ompahan itsellä ainakin hyvä mieli jos on taistellut kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Synkkien aikojen vastapainoksi karvaterapeutti on tehnyt hienoa työtä ja on se ainakin saanut minut liikkumaan niin ettei paljon enempää olisi pystynyt. Ollaan lenkkeilty maita ja mantuja ristiin ja rastiin, yleensä aina hyvällä porukalla. Onneksi minulla on ystäviä, nyt ne on kyllä kullan arvoisia. Toivottavasti koskaan osaan näyttää kuinka paljon teitä arvostan ja kuinka kiitollinen olen teille niin paljosta. Myös perheen tuki on tällaisena aikana tarpeen, asiat koskee myös muita kuin minua. Onneksi meillä ei ole kukaan kotona surkutellut asiaa eikä panikoinut tulevasta, ei tässä nyt auta kuin katsella päivä kerrallaan. Täytynee uskoa kansanedustaja Ben Zyskowiczin sanoihin sähköpostivastineessaan minulle, jossa hän totesi että kyllä hoitajalle löytyy aina töitä. Toivon vain koko sydämmestäni että se on leikkaussalityötä sillä sitä minä osaan tehdä ja siitä minä tykkään.

Takullakin on onneksi kavereita. Koska kotona ei ole ketään painikaveria, löytyy niitä onneksi läheltä monta. Aina on joku valmis juoksukaveriksi kun vain hoksaa pyytää. Kyllä sen vain näkee kuinka koira nauttii kun se saa painaa karvakavereidensa kanssa sydämensä kyllyydestä pitkin metsiä ja peltoja ja niitähän täällä riittää. Jos etelän ihmisillä on kulttuuririentonsa ja palvelunsa, meillä täällä riittää luontoa lenkkeillä silmän kantamattomiin.

Jos mennyttä vuotta vähän summaa niin en kyllä tiedä kallistuuko plussan vaiko miinuksen puolelle. Aika lailla terveenä on saatu olla, mikä tietysti on hieno homma. Kolme eläinlääkärireissua on tehty, yksi rokotuksia varten, yksi terveystutkimusten vuoksi ja viimeisin nyt muutama viikko sitten korvatulehduksen takia. Enempää ei onneksi ole tarvinnut rahaa lääkäriin kantaa. Tuloksellisesti näyttelyrintamalla vuosi oli ihan hyvä, kolme sertiä saatiin kasaan ROP-ruusukkeiden kera. EEJV-16 titteli tarttui Eestistä matkaan ja ruotsista käytiin hakemassa BIS-JUN2 palkinnot snautseri-pinserien erkkarista. Toki pari Eestin juoniorisertiä ja useampi SA sekä suomesta,ruotsista että eestistä kerättiin. Tästä sitten jatketaan ensi vuonna.

Agilityä treenattiin sekä kesällä täällä oman kerhon treeneissä että syksyllä Tupoksella Minnan koirakoulussa. Sitä jatketaan nyt sitten tammikuussa Tupoksella ja toivottavasti kesällä sitten taas täällä. Meidän on tuskin tarkoitus siinä kisata koskaan mutta omaksi ja varsinkin koiran iloksi sitä on kiva harrastaa.

Tavoitteita ei ensi vuodelle suuresti aseteta. Yritetään saalistaa jostakin se viimeinen serti sitten kun kahden vuoden ikä tulee täyteen. Toivottavasti tehdään jokunen näyttelyreissu naapurimaihinkin, jos vain suinkin matkakassa antaa myöten. Sitten toivotaan että joskus syntyisi johonkin pentukoppaan sellainen pikku-parta joka voisi muuttaa tänne Takun kaveriksi.

 

Ennen kaikkea tietysti toivon että Raahen leikkausosasto saa jatkaa toimintaansa tavalla tai toisella ja kaikilla meillä säilyy työpaikat. Haluan että raahelaiset saavat jatkossakin laadukasta leikkaushoitoa  täällä meillä ammattitaidolla ilman kohtuutonta jonottamista.

20161231-2m8a9641-1mp

Toivon myös kaikkea hyvää kaikille ystäville tulevalle vuodelle! Heittäydytään siihen Takun tyyliin ennakkoluulottomasti ja tehdään siitä yhdessä hyvä vuosi!

20161231-2m8a9526-1

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s