Niin se vaan aika rientää. Meidän prinsessa on jo 10 kuukautta, iältään, mieleltäänhän se on edelleen vaan pieni pentu. Mutta se kasvaa ja kehittyy ja toivottavasti myös vähän viisastuu. Tällä hetkellä se on kaikkea sitä mitä voi koiranpennulta toivoa!
Vuodenvaihde mentiin kaikessa rauhassa eikä raketit ja paukkuvat pommit hetkauttaneet meitä pätkääkään. Paljon enemmän iltalenkillä kiinnosti jäniksen jäljet lumessa kuin taivaalla räjähtelevät raketit. Hyvä näin!
Välipäivät me siis vain lomailtiin. Oli ihana käyttää päivän valoisimmat hetket kunnon lenkkeilyihin, muuten me vain lojuttiin kirja ja konvehtirasia kourassa sohvalla. Joulupukin paketista paljastui Salme Mujusen Koiran rakenne – laaja oppimäärä kirja ja sen avulla me ollaan Takun kanssa opiskeltu koiran oikeaa rakennetta. Ei olla päästy paljon alkua pitemmälle mutta kiinnostava kirja se kyllä on ja toivottavasti siitä jotakin tarttuu mielenpäällekin.
Raili ja Jouni poikkesi tuossa viime viikonloppuna ohikulkumatkallaan meitä moikkaamassa ja niin tuli uusi trimmauspöytäkin testattua kun Raili Takkua siistaili. Tilasin myöhästyneeksi joululahjaksi itselle (tai Takullehan se tieten tuli mutta se ei ehkä osaa sitä arvostaa) isoilla pyörillä kulkevan trimmipöydän jolla saa tarvittaessa kiskottua häkin ja muut tavarat pelipaikoille. Toivottavasti se tulee olemaan hintansa väärti. Raililla oli Risu mukana ja häthätää yritin pihalla nappasta muutaman äiti-tytär-yhteiskuvan. Ei oikein enää valo riittänyt mutta kyllä niistä sukulaisuuden tunnistaa.
Loppiaisviikkolla alkoi työt ja samalla tuli myös jäätävät paukkupakkaset. Eipä paljon ollut ulos asiaa. Pikaiset pikkupyrähdykset tarpeiden tekemisen verran tehtiin ja olipa sen jälkeen koirallakin harvinaisen kiire kotia. Olen aina ollut sitä mieltä että snautseri ei vaatteita kaipaa, mutta mittarin hivutessa -30 asteeseen oli kaivettava hyllyltä talvimantteli ja viritettävä nahkakinttaista takajalkoihin tossut. Ei kyllä hennonnut ilman lämmikkeitä koiraa lenkille raahata. Tai ei niitä muutaman sadan metrin taaperruksia kyllä voinut edes lenkeiksi sanoa. Pienenkin matkan jälkeen Takku nosteli tassujaan kuin paraskin trapetsitaiteilija ja varsinkin se leikattu takajalka oli kyllä ensimmäisenä ylös nousemassa. No piti sitten yrittää keksiä kaikenmoista muuta ajanvietettä ja touhua. Pikkasen kyllä salaa sivusta naureskelin kun katselin Idan taikatemppuilua Takku uskollisena yleisönään, mutta hyvää koiran aktivointia kai se oli tuokin 😉
Loppiaisena järjestettiin Oulun Animagi Areenalla taas Match Show. Koska pakkasta oli taas likipitäen kolmisenkymmentä eikä lenkille mitään asiaa, käytettiin tilaisuus hyväksi ja ajeltiin harjoittelemaan näytelmähommia. Ei ollut turha reissu, Takku käyttäytyi oikein mallikelpoisesti kehässä, antoi suosiolla katsoa hampaansa (missä sillä yleensä on esittää useampikin temppu) ja se jopa hetkittäin esiintyikin mallikelpoisesti. Palkintona esiintymisestä se sai kassin jossa oli uusi solmu (vaikka kotona on niitä läjäpäin, se innostui lahjastaan suunnattomasti), pellavaöljykapseleita ja alennuskuponki Oulun uuteen eläintarvikeliikkeeseen. Sijoituksena meille oli punaisen saaneiden pentujen neljäs sija.
Meillä oli muutenkin oikein kiva päivä, tuttuja nähtiin taas runsaasti. Raililla ja Riikalla oli mukana Mellu (7kk) ja Yrtti (1,5 v) ja hienot sijoituksethan nekin tietenkin nappasivat.
Mellu oli upeasti punaisten pentujen toinen, eikä mikään ihme sillä niin kovin kaunis neiti siitä on kasvanut. Minä ainakin tykkään siitä valtavasti. Ja aivan älyttömän hauskaakin Mellulla näytti olevan, en saanut siitä napattua yhtään liikekuvaa missä olisi enemmäin kuin yksi jalka koskettanut maata 🙂 Se ei paljon hötkyile turhasta ja näyttää olevan kotonaan paikassa kuin paikassa, juuri sen luonteinen kääpiösnautserin kuuluukin olla.
Yrtti ravasi itsensä ja Riikan siinä remmin nokassa pienten aikuisten sinisten neloseksi. Jos on Mellu kaunis niin on kyllä sitä isosisko Yrttikin!
Mutta ehdottomasti parhaan sijoituksen ”meidän leiriin” kävi nappaamassa pikkuinen Janna 5v Yrtti kaverinaan. Tämä pari kilpaili lapsi&koira-kilpailussa ja sijoittui toiseksi. Katsokaapa tuota ylpeää ilmettä! Muistetaanpa että aina kun me siellä kehässä itsekin viiletetään niin muistetaan olla iloisia hienoista koiristamme ja ylpeitä itsestämme, otetaan Jannasta mallia!
Onneksi loppuviikkoa kohti alkoi näyttää vähän paremmalta säiden suhteen ja vihdoin lauantai-päivänä päästiin tekemään taas oikea lenkkikin. Kyllä oli kuulkaa pikku rakki onnellinen kun pääsi loikkimaan koskemattomaan puuterilumeen tuonne metsän keskelle. Oli sitä pakkasta kotoa lähtiessä vieläkin liki -18 mutta nyt jo päästiin matkaan ilman tossuja ja takkeja. Toivottavasti kelit jatkuisi tällaisina niin ei ihan tarvisi mökittyä tänne kotiakaan. Ja ihana aurinko näyttäytyi hetken verran ja muistutti että kyllä me kovaa kyytiä kevättä kohden mennään. Sitä innolla odottaessa…
Lenkin jälkeen käväisin vielä mutkan kirppiksellä ja ei kyllä hukkaan mennyt rahat kun kotiin kannoin euron maksaneen nallen jota Takku vaali kuin aarrettaan. Näihin kuviin ja tunnelmiin…
Mihan Isotakiainen & Mihan Lunaria 